Vielä muutama vuosikymmen sitten arvostettiin korkeaa
itsetuntoa, joka jossain tapauksessa lähenteli jo narsismia. Tallaiset henkilöt
kuulemma veivät asioita määrätietoisesti eteenpäin ympäristölle aiheutetuista
kolhuista huolimatta. Pitihän Napoleonin päästä Moskovaan ratsun selästä
katselemaan Moskovan paloa.
Vähätellen huomattiin, että napoleonien ympärillä olijat
kävivät kärsimättömiksi. Niinpä kuvaan astui luovuuden korostaminen. Ryhmän
älykkyys suurempi kuin jäsentenä älykkyyden summa.
Nyt luovuus on jäänyt osin muhimaan omiin liemiinsä. Tilalle
on tullut sosiaalisuuden korostaminen jopa siinä määrin, että valitaan pätevän
sijasta keskinkertaisuus vastaamaan päivän kuplaa.
Tosi asiassa luonto on tehnyt hyvän työn tekemällä meistä luonteenpirteiltään
erilaisia. Porukkaa on joka lähtöön.
Jostain syytä kuitenkin alan tutkijat haluavat edelleen luokitella
meitä. Toleranssi millaisia meidän tulisi ollaksemme hyviä tyyppejä, on kaventunut.
Toki nyt on päästy irti käsitykseltä, että negatiivien empaattisuus ennusti menestystä
matematiikassa ja että ujoudella ja negatiisisella minä-kuvalla olisi jotain
tekemistä keskenään (Yle tv1 Avara ihmisluonto 15.6.2015).
Nyt on oikea hetki panna jarrut päälle sosiaalisen taitojen liiallisessa
korostamisessa. Joka paikassa hössöttämisestä voi joissain tapaukissa vain
haittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti