Oikeusjärjestyksen reunalla
Mitä tehdä kun maan oikeusjärjestelmä toimii sinänsä tehokkaasti ja laillisesti, mutta se eräiltä osin itseohjautuvana ottaa tehtäväkseen kohdistaa toimenpiteitään liian innokkaasti joihinkin kansanryhmiin?
Aidosti demokraattisissa maissa tämän ei voisi kuvitella voivan olla mahdollista kuin korkeintaan tilapäisesti jonkin kriisin yhteydessä tai poikkeuksellisessa tapauksessa. Meillä 30-luku oli sellaista aikaa. Oli IKL, Mäntsälän kapina ja muilutukset. Sotaoikeuden käynti ja asekätkentäjuttu olivat meillä omia tapauksiaan. Valtiollisen poliisin toiminta heti sodan jälkeen hipoi oikeusjärjestyksen rajoja.
Yhdysvalloissa suuri osa mustista nuorista miehistä kokee, että poliisi kohdistaa liian ponnekkaasti katuvalvontaa heihin. Ulkopuolisin silmin tällaisen vaikutelman kyllä saa.
Poliisipartio voi olla seurannut muutaman korttelin verran autoa, pysäyttää sen vilkun käyttämisen laiminlyönnin takia, panee pojat tyhjentämään taskunsa. Jos autosta löytyy tai taskuista löytyy huumeita ja huumevälineitä, kamarilla selvitellään lisää, onko esimerkiksi voimassa olevia pidätysmääräyksiä. Usein on. Aamulla tuomari päättää jatkuuko pidätys, mitä on takuusumma, milloin pitää tulla uudestaan tuomarin eteen, jne.
Kun kuvattuja prosesseja on käynnissä jatkuvasti kymmeniä tuhansia eri puolilla maata, koko maan tasolla prosessi ruokki itse itseään. Vankilukua kasvaa ja siinä värilisten osuus on merkittävästi yli painotetun keskiarvon. Liberaali käsiaseen ostaminen ja hallussapito kiihdyttävät prosessia.
Maan historia on opettanut, ettei tälle kehitykselle juuri voi mitään. Paineet purkautuvat äskettäisen kaltaisina poliisimurhina New Yorkissa. Pieniä lain tarkistuksia saatetaan tehdä. Sitten palataan päiväjärjestykseen.
Aidosti demokraattisissa maissa tämän ei voisi kuvitella voivan olla mahdollista kuin korkeintaan tilapäisesti jonkin kriisin yhteydessä tai poikkeuksellisessa tapauksessa. Meillä 30-luku oli sellaista aikaa. Oli IKL, Mäntsälän kapina ja muilutukset. Sotaoikeuden käynti ja asekätkentäjuttu olivat meillä omia tapauksiaan. Valtiollisen poliisin toiminta heti sodan jälkeen hipoi oikeusjärjestyksen rajoja.
Yhdysvalloissa suuri osa mustista nuorista miehistä kokee, että poliisi kohdistaa liian ponnekkaasti katuvalvontaa heihin. Ulkopuolisin silmin tällaisen vaikutelman kyllä saa.
Poliisipartio voi olla seurannut muutaman korttelin verran autoa, pysäyttää sen vilkun käyttämisen laiminlyönnin takia, panee pojat tyhjentämään taskunsa. Jos autosta löytyy tai taskuista löytyy huumeita ja huumevälineitä, kamarilla selvitellään lisää, onko esimerkiksi voimassa olevia pidätysmääräyksiä. Usein on. Aamulla tuomari päättää jatkuuko pidätys, mitä on takuusumma, milloin pitää tulla uudestaan tuomarin eteen, jne.
Kun kuvattuja prosesseja on käynnissä jatkuvasti kymmeniä tuhansia eri puolilla maata, koko maan tasolla prosessi ruokki itse itseään. Vankilukua kasvaa ja siinä värilisten osuus on merkittävästi yli painotetun keskiarvon. Liberaali käsiaseen ostaminen ja hallussapito kiihdyttävät prosessia.
Maan historia on opettanut, ettei tälle kehitykselle juuri voi mitään. Paineet purkautuvat äskettäisen kaltaisina poliisimurhina New Yorkissa. Pieniä lain tarkistuksia saatetaan tehdä. Sitten palataan päiväjärjestykseen.
Kommentit
Lähetä kommentti