1253. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto tiedustelee

     Jääkylmät väreet puraisivat niskaani äänen sanoessa puhelimessa nimensä. Minun oli pakko uskoa siihen kuuluisaan silmän räpäyksen, jossa monta  elämää soljahtaa silmien ohi  kuin kirkkaat salamat. Nyt se oli tapahtunut minulle.

     Olin muutama vuosi aiemmin joutunut jättämään valitsematta erään nuoren ja ronskisti pyrkyrilippa heiluttelevan oikeustieteiden kandidaattin suunnitteluyksiön virkaan, lupasi palata asiaan. Nainen oli kuulemma päässyt nyt tähän eduskunnan yksikköön.  Ääni oli yhtä vaativa kuin silloin.

      Mitä pidemmälle naisen eteni asiansa lyhyessä esittelyssä, sitä helpottuneemmaksi tulin. Nainen oli eri henkilö, keneksi häntä luulin, eikä toimistossa ollut ollutkaan sen nimistä henkilöä, mitä epäilin. Järkenekin ryhtyi vähitellen pelaamaan tajutessani, että eihän minulla ollut mitään pelättävää, vaikka tämän niminen henkilö toimistossa olisi ollutkin.

     Kun ilmeni, että kyseessä olisi reilun tunnin esitys tulosjohtamisesta, palaset loksahtivat paikoilleen. Käsitin kyseessä olevan jonkinlaisen toimiston herätetilaisuus. Ei siis nyansseja. En saanut selville, kuka esitystä oli toivonut, mutta ei se tässä tapauksessa häirinnyt, koska tilaisuus oli lyhyt ja kertaluoteinen.