Kirjailija Cervantesin Don Quiotte ei vedä vertoja meidän kotitekoiselle Helsingin kaupungin yksinäisen miehen Vartiaisen ratsastamiselle pitkin kaupungin katuja. Kaupunginjohtaja Vartiainen näyttää ulos päin, kuin tulva oli hänet heittänyt byrokratian rattaisiin ratkomaan hänelle täysin vieraita palkkajärjestelmän kolhuja. Kilpenään hänellä ei ole Sancho Panzaa, vaan suuri porukka hidalgoja huutelemassa kaupungin lokeroista, miten palkka kultaa pitää maksaa. Keitettyään aiemmin tämän sopaan osa näistä aatelisista lymyää nurkissaan odottaen, milloin isku tömähtää harmaalla ruunalla ratsastavan johtajan kilpeen singoten sen katuun. Silloin kaikki hidalgot rynnivät joukolla torille niin tietävinä palkan maksusta, että unohtavat omat maksu- ja muistihäiriönsä. Paremmuuden jumalan tuodessa meille ansaitun seiväskullan, on paikalaan, että kohtuuden henki armahtaa syytöksistä miehen, joka ei ole ollut mistään tekemisissä palkanmaksuongelmien kanssa.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti