Se toistuu kuin vuorovesi, auringon nousu ja syksyn tulo. Se on melkein luonnon laki samankaltaisen toistuvuuden ennustuksen takia. Se aiheuttaa kuolonuhreja, surua ja tuskaa, mutta silti se on hauskaa ja pidetty vapaa-ajan vietto muoto. Se on vaativa, sillä se valikoi uhrinsa ei minkään ominaisuuden tai vetovoimatekijän takia, vaan suuren ja kylmän todennäköisyyden abstraktin muistikirjan perusteella. Se on liikekannalla joka päivä, tunti ja sekunti, muttei se itse sitä tajua. Se kasvot ovat elämää ja hymyä täynnä aivan, kuin tilanne olisi ainutlatuinen eikä koskaan toistuva.
Tämä suuri se on nuorten liikennekuolemat. Toki
vanhatkin ajavat surmankolareita, mutta kertyneet vuodet laimentavat tuskaa ja
itkuja. Sorateiden valtakaudella niittomies heilui, kuin hullu ohrapellossa tappaen
mitättömällä autokannalla 1500 ihmistä vuodessa. Tämä päivän autokantaan
muutettuna se vastaa 15000 ihmisen kuolemaa. Suurin ongelma tässä kirouksessa on,
ettei siihen vaikuta koulutus eikä valistus. Se on etukäteen budjetoitu luku todennäköisyyksien
kehyksissä. Aina on sanottu, että seuraava sukupolvi on parempi, mutta kun se
sattuu, seuraavaa sukupolvea silloin ei ole. Jos joku keksisi patentin, jonka
avulla nuoren kortin saaneen uho, kaikkivoipaisuus, näyttämisen halu ja vauhdin
hurma saadaan viideksi ensimmäiseksi vuodeksi laantumaan, hän ei ansaitse
palkintoa, vaan suuren ihmisen maineen ja kaikkien arvostuksen.
Kommentit
Lähetä kommentti