Saksa on keskittynyt liikaa viljelemään yksipuolista rehun viljelyä, joka on tehokasta lihakarjan tuotannossa. Tällainen viljely ei päästä peltojen humuskerroksen muodostumaan monipuoliseksi bioelämä alustaksi, vaan se muodostuu yksipuoliseksi vailla riittävää bioitiömassaa olevaksi hiesupitoiseksi maa-ainekseksi, jolloin se ei sido riittävästi vettä. Niinpä Saksassa jopa Berliinin lähellä ja Espanjassa on ollut seurauksena aavikoitumista, jopa niin, että Espanjan keinotekoiset satojen tuhansien puiden viikunaviljelmät hiekkamaahan kastellaan 80 km:n putkella pohjavesivarastoista. Seurakusena on tietenkin pohjaveden lasku ja sen seurauksena keinotekonen pohjaveden tuottaminen merivedestä. Keski-Euroopan istutustaimilla kasvaneita kuusikoita uhkaa kaarnakuoriaisen laajat tuhot, joita ei voi muuta kuin katsella seurata vierestä. Ilmastonmuutoksen seurauksena ilmaston aiemmin säännöllisesti sateita tuovat syksyvirtaukset ovat muuttuneet sattumanvaraisiksi, mikä on aiheuttanut jo monena vuonna peräkkäin helleaaltoja. Kukin jäsen maa päättää, miten se käyttää EU:lta saamansa miljardien eurojen maataloustuet. On käynyt selväksi, että kukin maan käyttää tuen suorina apurahoina maanviljelijöille luonnon suojelun on jäädessä renkipojan asemaan. EU:n edes jonkin asteien yhteinen maatalouspolitiikka on kirosana. Nähtäväksi jää kuinka kauan.
Herää kysymys, miten EU voi toimia jonkinlaisena mallimaana kehittyville maille puhumattakaan oman ruokavarastonaan, kun se maanviljelyksen perusasiat eivät ole kunnossa. Nyt pyhä kansallinen päätösvalta ruoan tuotannossa määrää, mistä loppuu pohjavesi, humuspitoiset viljelymaat ja mihin seuraavaksi syntyy aurinkopaneelien täplittämiä aavikko alueita. Sen olemme jo päättäneet, kuinka tiheästi pitkiä hellejaksoa meillä on ja tulee olemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti