1623. Koulutusko vastaamaan työelämän tarpeita

     Hallituksella on hyvää tarkoittava aie saada koulutus vastaamaan työelämän tarpeita ja nopeuttaa ammatti- ja korkeakouluista valmistumista. Mutta tässä on monta mutkaa edessä.

     Suurten ikäluokkien edustajat uskoivat vahvasti, että koulutuksen ja tiedon määrän kasvaminen olivat menestyksen avaimia. Tavoitteena oli saavuttaa vähintään omien vanhempien saavutukset ja elintaso. Jos ei saanut hyvää koulutusta, oli myös mahdollista, noudattamalla instrumentaalista rationalismia, hankkia maallista menestystä. Asetettiin päämäärä ja valittiin käytettävissä olevat työntekokeinot.

     Nyt tiedon määrä on kasvanut sellaisiin ulottuvuuksiin ja mittasuhteisiin, että siitä on vain haittaa. Viimeisen 30 vuoden aikana tieto on lisääntynyt saman verran, kuin sitä siihen saakka oli yhteensä. Turhan tiedon valtava määrä peittää aleen tarpeellisen aivojen kapasiteetin pysyessä ennallaan. Serverillä oleva tieto on eri asia kuin aivoissa oleva.

     Samaan aikaan kulutusmarkkinat tarjoavat jatkuvasti uusia turhia tarpeita ja tuotteita ammattien ja työnkuvien muuttuessa samassa tahdissa. Nuorten kehitys ei pysy mukana tässä markkinoiden muutosvauhdissa. Markkinavoimien siunausksellisuuden kääntöpuolena onkin niiden luonne kaiken epävakauden lähteenä. Liike-elämän etujen mukaista on  pitää markkinat tyytymättöminä.

     Tässä tilanteessa nuori tuntee olevansa hylätty ja eksyksissä ja on turhautunut. . Lähes puolet  valmistuneista haikailee järkevän työn perään. Heillä ei ole edessä enää vanhempiensa aikaan saannosten kaltaisia saavutusten kasaantumisia, vaan hermoja raastavaa epävarmuutta ja kokeiluja  elannon hankkimiseksi.

     Miten kasvatus koulutus vastaavat tähän tilanteeseen? Ne vain synkentävät näköalaa. Hallitus leikkaa lapsiperheiltä ja päiväkodeista.  Pitäisi ainakin olla mietitty, miten lapsia kasvatetaan tulevaan epävarmuuteen. Koulutuksesta leikataan satoja miljoonia euroja ja liike-elämälle annetaan yhä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa opetusohjelmien sisältöön. Liike-elämä edustaa vapaita markkinoita, joka kärjistäen sanottuna vaikuttaa kaikkein eniten siihen, mitä tarvitaan, tarjotaan, ihannoidaan ja mitä työntekijöitä ja kuinka paljon heitä pitää olla. Hetken päästä markkiant muuttavat mieltään, jolloin nuori on yhtä enemmän eksyksissä.

  Se koulutuksen näkökulma on katoamassa, joka vahvistaa minuutta  pysymään lujana vertauskohteena  houkuttelevan elämän epämääräisille ja epäluotettaville tarjouksille ja ihanuuksille. Tällöin koulutus ei tarjoa enää uomaa  raiteilla pysymiseen, kun sivulla myrskyää.

     Parhaiden liiketalouden yliopistojen parhaat professorit jo sanovatkin, että älkää valmistautuko pitkiin uriin vaan kokeiluihin, epävarmuuteen, hermojen treenaamiseen ja talousteorioiden käännöksiin (Zygmund Bauman, 2012).