1613. Kreikka huijasi myös vaalituloksellaan

     Joku on kuvannut tiedon määrän kasvua sanomalla New York Timesin sunnuntainumeron sisältävän niin paljon tietoa, että se riitti renessanssi-ihmiselle koko elämäksi.

     Painettu media- ja some-sanomat sisältävät pääasiassa yhteiskunnallista tietoa. Se on kaikkein merkittävin tiedon laji, koska sen perusteella tehdään monet tärkeät poliittiset päätökset. Niinpä on otettava vakavasti nyt jo melkein sloganin asemaan kohonnut hokema, että yhteiskunnallisesti totuuden mukaista tieto on sitä tietoa, mitä vallassa olijat sanovat sen olevan.

     Hyvä esimerkki tästä oli elin Kreikassa pidetyt vaalit troikan esittämistä jatkorahoitusehdoista. Yhteiskunnallista tietoa esitti Yle tv1:n eilisissä iltauutisissa prof. Vesa Puttonen toteamalla, ettei ei ole edes esitystä, josta äänestää, koska sopimusmääräaika on kulunut umpeen. Asiallisesti se on näin, mutta totta kai kreikkalaiset äänestivät viimeksi voimassa olleesta esityksestä. Puttosen toteamus on juridis-hallinollinen yhteiskunnallinen keino torpata tai ainakin vähätellä koko äänestystä.

     Tätä ennen ja myös jälkeen päin Kreikan mediavalta esitti hämmästyttäviä ennakkotieoja äänestystuloksesta. Välillä kyllä-äänet olivat johdossa, välillä oli äärettömän tasaista. Todellisuudessa ei-äänet oivat jatkuvassa johdossa ja ne voittivat kirkkaasti.

     1960- ja 1970-luvuvilla kokoistanut filosofi Michel Foucault esitti hämmästyttävän kysymyksen. Mitä nyt tapahtuu?  Ei siis, mitä tapahtui tai tulee tapahtumaan. Kysymys tuntuu mahdottomammalta nyt kun silloin, koska nyt on ajauduttu tilanteeseen, jossa tiedetään kaikki ei-mistään. Yliopistoihminen kuvasti osuvaasti tilannetta. – Talon ensimmäinen kerros kirjoitta hirvittävän paljon ja toinen kerros vielä enemmän, mutta kumpikaan kerros ei lue toistensa kirjoituksia.

     Foucaultin kysymys on tässä yhteydessä syytä jättää rauhaan, mutta yhden seikan se nostaa esiin: itsenäisen ajattelun merkityksen. Tämä on verraten uusi keksintö. Aiemmin sen on korvannut auktoriteetit, kirkko, aristokratia ja ylimystö.

     Nyt yhteiskunnallinen Matti Vanhanen haluaa purkaa normistoa kesäasuntojen saamiseksi nykyistä helpommin ja myös laajemmin vakinaisen asumisen käyttöön. Hänellä on siitä varmaankin faktoihin perustuvia tietoja. Mutta kun yhteiskunnallisia tietoja käytetään järkevienkin asioiden eteenpäin viemiseksi, saatetaan unohtaa toisia asiaan vaikkutavia yhteiskunnallisia tieoja.

     Vanhasen tapauksessa se, että tällöin asutus pirstaloituu yhtä laajemmille alueille ja sen muka yhdyskuntatekniikka, matkustaminen keskuksin hankaloituu ja sairaiden ja vanhusten Kela-taksimaksut nousevat kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa.