1459. Tuomioistuinten määräämät tuomiot eivät ole yhteiskunnan kosto

    Eduskunnan kyselytunnilla nousi jälleen esille mitättömät raiskaus- ja rattijuoppotuomiot.

     Päivi Räsänen paheksui taannoin piirikokouksessaan, että kolmen vuoden välein voi raiskata ensikertalaisena, rikos nollaantuu.

     Lausuma on pitkälle poliittista retoriikkaa ja osin tahallista väärin ymmärtämistä. Se kuitenkin kuvaa, kuinka kovilla panokissa on julkisuusessa ammuttava tullakseen kuulluksi. Hän jatkoi vielä populistisesti, että vankeinhoidollisesti katsottuna ensikertalainen ei ole välttämättä tosielämässä ensikertalainen.

    On tunnettua, että eri rikosnimikkeissä on erilaisia vanhentumisaikoja. Se antaa joustoa ja harkintaa tuomioihin. Vankeinhoidossa kertaisuus on: yksi häkki yksi kerta.

     Yleisesti ottaen vanhenemisajat ja tuomiot eivät ole syntyneet sattumalta, vaan perustuvat harjoitettuun pitkäjänteiseen kriminaalipolitiikaan ja tilastojen avulla arviotuihin uusimiriskeihin. Pohjoismainen käytäntö on myös hyväksi havaittu malli. Sen kokemusten mukaan rangaisten ankaruudella ei juuri ole mitään tekemistä uusimisen kanssa. Niihin jotka eivät ole syyllistyneet rikosiin, rangaisuhalla on ennalta ehkäisevä vaikutus. Nämä ovat tärkeä havaintoja.

     Rangaistus ei ole kosto, vaan yhteiskuntamoraalin vaatima hyvitys. Rikosseuraamuslaitoksen tilaston mukaan 90 prosenttia alle 21vuotiaista vangeista joutuu toisen kerran vankilaan.

     Järjestelmää ei pidä rukata päivän mielipiteiden mukaan.

     Pitkien tuomioiden vaatiminen henkii koston vaatimus. Tätä ei pidä hyväksyä, sillä kostamalla katkeroituu sekä kostaja että kostettava. Kaikkein vähiten kostojan roolii sopii yhteiskunnalle.