Eduskunnan kyselytunnilla nousi
jälleen esille mitättömät raiskaus- ja rattijuoppotuomiot.
Päivi Räsänen paheksui taannoin
piirikokouksessaan, että kolmen vuoden välein voi raiskata ensikertalaisena,
rikos nollaantuu.
Lausuma on pitkälle poliittista retoriikkaa
ja osin tahallista väärin ymmärtämistä. Se kuitenkin kuvaa, kuinka kovilla
panokissa on julkisuusessa ammuttava tullakseen kuulluksi. Hän jatkoi vielä populistisesti,
että vankeinhoidollisesti katsottuna ensikertalainen ei ole välttämättä
tosielämässä ensikertalainen.
On tunnettua, että eri rikosnimikkeissä
on erilaisia vanhentumisaikoja. Se antaa joustoa ja harkintaa tuomioihin.
Vankeinhoidossa kertaisuus on: yksi häkki yksi kerta.
Yleisesti ottaen vanhenemisajat ja
tuomiot eivät ole syntyneet sattumalta, vaan perustuvat harjoitettuun
pitkäjänteiseen kriminaalipolitiikaan ja tilastojen avulla arviotuihin
uusimiriskeihin. Pohjoismainen käytäntö on myös hyväksi havaittu malli. Sen
kokemusten mukaan rangaisten ankaruudella ei juuri ole mitään tekemistä
uusimisen kanssa. Niihin jotka eivät ole syyllistyneet rikosiin, rangaisuhalla
on ennalta ehkäisevä vaikutus. Nämä ovat tärkeä havaintoja.
Rangaistus ei ole kosto, vaan yhteiskuntamoraalin
vaatima hyvitys. Rikosseuraamuslaitoksen tilaston mukaan 90 prosenttia alle
21vuotiaista vangeista joutuu toisen kerran vankilaan.
Järjestelmää ei pidä rukata päivän
mielipiteiden mukaan.
Pitkien tuomioiden vaatiminen
henkii koston vaatimus. Tätä ei pidä hyväksyä, sillä kostamalla katkeroituu
sekä kostaja että kostettava. Kaikkein vähiten kostojan roolii sopii yhteiskunnalle.
Kommentit
Lähetä kommentti