On kulunut 30 vuotta siitä, kun valtio ja kunnat aloittivat ulkoistamaan palvelujaan yksityisille yrityksille. Ainostaan auton katsastuksessa yksityistäminen on onnistunut. On aika pysähtyä tarkastelemaan, missä tilassa haavoittuvammat asiakasryhmät ovat.
A-studiossa hiljattain pohdittiin neuropsykologista kuntoutusta tarvitsevien henkilöiden tilannetta. Kaksi kymmentä prosenttia hoivan ja hoidon tarvitsijoista hoitaa kunta kunnan omistamissa ja tiloissa ja omalla henkilökunnalla. Lopuista 80 prosentista vastaa yksityissektori noin 500:lla hoiva- ja kuntoutuskodilla.
Tämä vuoden aikana on tullut aluehallintoviranomaisille 41 valitusta kuntoutuskodeista. Ohjelmassa eräs äiti kertoi pojastaan yleispätevän totuuden, että valittaa ei uskalla, koska hoito saattaa kärsiä entisestään. Tapauksia tutkinut asiantuntija Markku Salo kertoi samassa ohjelmassa, että hoivakoodit menevät bisnes edellä ja hoito toissijaisena. Hoidon tasossa on suurta eriarvoisuutta, koska samassa laitoksessa voi olla hoidettavia, joille yksi kunta on sopinut kuntoutusta ja toinen kunta vain hoivaa. Vanhusten hoivakoteja (Esperi Care) on jopa jouduttu sulkeman vakavien puuteiden takia (Kristiinan kaupunki).
Lastensuojelussa on tilanne hyvin pitkälle samanlainen. Toisissa on enempi kuntouttavaa toimintaa, toisissa vain kurilinja, jopa eristämiseen asti.
Eräässä tapauksessa Helsingin kaupunki lähetti sairaalassa jotenkuten toipuneen 85 vuotiaan vanhuksen suoraan 20-paikkaiseen yksityiseen laitokseen. Hänet raahattiin perillä rappuja ylös toiseen kerrokseen etäisesti huonetta muistuttavaan koppiin. Perillä myös selvisi, että laitos oli muutettu rivitalosta hoivakodiksi ja sen huomasi. Hoitomaksu kuukaudessa oli keskimäärin 4000 euroa, koska lääkemäärä jostain syystä vaihteli. Asukas ei ennen laitokseen menoa käyttänyt mitään vakituista lääkettä. Kun asukkaan rahat alkoivat loppua, kaupungin sosiaaliohjaaja sanoi edunvalvojalle, että myykää hoidokin kesäasunto. Tällaisen ohjeen Urpo Kangas on antanut median kautta yleisesti tiedoksi. Pahimmassa tapauksessa tämän neuvon noudattaminen siirtää perintövarallisuuden ylikansallisille yhtiöille. Kyseisen vanhus eli 94 vuotta vanhaksi ja hoivalasku olisi ollut n 500000 euroa kaiken omaisuuden myynnin jälkeen.
Hoiva- ja hoitokotien palvelujen laadun tasoa ja riittävyyttä ei tiedä kukaan, koska alueviranomaisilla ja Valviralla ei ole riittävästä resursseja eikä mielenkiintoa. Eräs kunnan talousjohtaja sanoi, että ostopäätös tehdään kaksi kolme osaa laadun ja yksi kolmas osa hinnan perusteella ja koska minä en hallitse laatukysymyksiä, osto päätös tehdään pelkästään hinnan perusteella. Salon mukaan eräässä tapauksessa maksavapotilas pääsi Mehiläisen tehostetun palvelun yksikköön, minkä omainen huomasi vuoden päästä olleen tavallisen hoidon yksikkö. Rahoja ei palautettu.
Mitä siitä sanovat ne, jotka ovat hoitaneet sukulaisiaan vuosikaudet kotonaan palkatta tai ne, jotka ydinperheenä on yksimielisesti suunnitelleet, miten tulevaisuudessa perintövarallisuutta käytetään hoitoon ja sen jälkeen muuhun.? Mitä sanovat ne lapset, joita heidän vanhempansa ovat kohdelleet henkisesti ja fyysisesti kaltoin ja joutuvat hoitamaan näitä vanhempia kymmeniä vuosia ja lopputulos on se, että suvun perintö menee kokonaisuudessaan kv hoitokonsernille.
Tällaisiin tilanteisiinko me suomalaiset joudumme? Kehitys näyttää vääjäämättömästi menevän tähän suuntaan. Yhtenä osoituksen suunnasta on tänään syntynyt 1,4 miljardin liikevaihdon ja 30000 henkilökunnan hoito- ja hoivayhtiö.
Kommentit
Lähetä kommentti