4069. Massiivinen käännepiste (peripeteia) kansaosan kurjistumiseen on tapahtumassa

Ajatustamme sotkee se, ettei peripeteiaa juuri voi havaita, koska elämme sen keskellä ja olemme tottuneet pitämään nykytilannetta normaalina. Tämä on kyllä suuri moka.

Ensimmäinen suuri pudotus kuoppaan tapahtui sotien päätytyttä 1940-1950 luvuilla. Oli suunnatonta köyhyyttä, sotaleskiä, orpoja, jalkansa menettäneitä, eräs puujalkainen korkeushyppääjä otti vauhdin puujalka apunaan, mutta pokaisi sen pois ponnistamisen jälkeen, kanssakilpailijat raivostuivat, oli laumoittain traumatisoituneita ihmisiä. Oman lukunsa muodostivat Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta tulleet (paenneet) alueilta toisille kiertelevien joutomiesten joukot, jotka hortoilivat pitkin pitäjiä pysähdellen vaurailta näyttävien talojen pihoihin tuoden liiteristä halkosylisen lämpimän atrian toivossa. Osa näistä lentojätkistä oli legendaarisia tarinan kertojia saaden jutuillaan taloista jopa tilapäisen rengin paikan ja sitä kautta etevimmät pysyvää työtä ja jopa Vennamon ajaman rintamamies tontin.

 1960-uvun lopulla käynnistettiin Pekka Kuusen kirjan pohjalta ”60-luvun sosiaalipolitiikka”. Se havahdutti päättäjät huomamaan, kuinka huonolla tolalla oli sotien runtelema kansalaistemme sosiaalinen tilanne. Kirja oli merkittävä käänne kohti nykyistä sosiaaliturvajärjestelmäämme, joka nyt on leikkauspaineiden alla kasvavien menolisäysten takia.

Nyt on menossa kolmas kurjistumisen aika. Oikeistohallitus on leikannut työttömiltä, opiskelijoita, eläkeläisiltä, yksinhuoltajilta niin, että luu paistaa. 100000 työllistä on vaihtunut 100000 työttömään. Meillä on 10000 lapsiköyhäperhettä, joiden toimeentulo on avustusjärjestöjen varassa. Niinpä yhteiskunnaisessamme on käynnistynyt pikkuhiljaa kumma tilanne, jossa hyväosaiset pitävät suunsa kiinni, puoliköyhät purskauttelevat silloin tällöin enintä tyytymättömyyttään kuuroille korville ja yhteiskunnan hylkäämiksi kokeneet puristelevat nyrkkejään taskuissaan.

Täytyy nostaa hattua valtiovarainministeriön budjettipäällikölle Mikä Niemelälle, joka rohkein sanoin kuvaa edessä olevaa valtiotalouden karua tilannetta. Hänen ydin viestinsä on, että kaikesta pitää leikata, sillä ilman niittä emme voi pitää yllä nykyistä elintasoamme.

Toisaalta jos peilataan elintasoamme heti sodanjälkeisen tasoon, leikkausvaraa on hirvittävästi. Tässä esimerkkejä. Emme tarvitse vaatehuoneissamme pursuilevia vaatevarastojamme, ei meidän taritse syödä kilokaupalla sonnin selkää, puurolla ja levällä pääse pitkälle. Emme ravitse kaiken maailman digihärpäkkeitä, yksi halpis radio ja auto riittää koko suvulle, lukekaa kirjoja, ulkomaan matkat ovat turhakkeiden turhakkeita, menkää metsään kävelylle ja pysykää siellä vähän aikaa.