4067. AI roskikseen – tilalle paperilla ja kynällä harjoittelua

Tekoälyn käyttäminen kouluopinoissa on aiheellisesti ollut julkisuudessa sen tarjoaman epäoppisen leviämisien takia. Sen käyttö jatkuvassa opiskelussa on varmin tae sille, että matematiikassa aivot jäävät jurakauden asteelle.

Matematiikassa oppimisen A ja O on laskeminen kotilaskut kotona paperille ja vähän pitemmälle vietynä harjoitella kynän ja paperin avulla ylimääräisä laskuja tuntikausia.

Itselläni on tästä vähän liikaakin kokemusta. Kävin viisi vuotta keskikoulua saadessani joka vuosi neljä nelosta, joista yksi algebrassa, toinen geometriassa kolmas englannissa ja neljäs ruotsissa. Joka kerta vaatimatonta palkkaa saava myyjänä toimiva äitini maksoi 500 markkaa preppauskurssilta, joiden ansioista juuri ja juuri suoritin matematiikan ehdot ja siirryin seuraavalle luokalle. Kerran jäin luokalle matikan nelosten takia, kun ei huvittanut.

Ihme tapahtui lukion ensimmäisellä luokalla, kun matikan opettajaksi tuli valmistumassa oleva nuori kundi. Hän oli rento tyyppi istuskellen silloin tällöin pulpetissa oppilaiden joukossa. Hän oli helposti lähestyttävä vailla pönötystä, kuitenkin pätevä siihen oppimäärään, mitä lukiossa vaadittiin. Hänen päämetodinsa oli panna meidät oppilaat laskemaan tunnilla hänen antamiaan laskuja, joita oli vino pino.

Tämä iski minuun kuin hevosen potku isäntään. Niinpä tilasin sinikantisen kirjasen, jossa oli aiemmissa ylioppilaskirjoituksissa olleita laskuja. Vastaukset olivat takalehdillä. Laskin kirjasen kannesta kanteen.

Ylioppilaskirjoituksissa sain viittä vailla laudaturin. Ja pääsin todistuksella suoraan lukemaan  Helsingin Yliopistossa matematiikkaa, josta suoritin laudaturin.

Täytyy muistaa, että matematiikan opiskelu eroaa kuin yö ja päivä yhteiskunta-aineiden opiskelusta. Matematiikassa ei riitä sinne päin toteamus, vaan eksakti  tulos, joka on joko oikea tai väärä ja jossa väärä tulos voidaan todistaa vääräksi.

Merkille pantavaa on myös se ilo ja pitkälle kantava mielihyvä, kun onnistuu ratkaisemaan mutkikkaan matemaattisen ongelman. Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen punaisella vuoden 1960 kansanautolla tekemämme matka Vapaalasta Helsinkiin, missä Haagan, Suomen suurimassa liikenneympyrässä, mieleeni yhtäkkiä nousi ratkaisu laudaturtyöhöni Wahlmanin kompaktisoinnista. Palasin heti kotiin tekemään muistiinpanot vaimon ihmetellessä vieressä touhujani.