Seuraavana päivänä poliisin auto tuli hakemaan minut kahden miehen voimin kamarille
kuulusteluun rautatie aseman oven särkemisestä ja sisällä riehumisesta. -Sinun
on parasta tulla vastaan panematta, koska todistaja on tiedossa ja on antanut
lausuntonsa asiasta. Kielsin jyrkästi syytökset. - En tiedä koko asiasta mitään,
yritin vakuutella. -Älä nyt viitsi, mukaan vain, ärisi vanhempi konstaapeli.
Murrosikäisenä joudun matkustamaan naapuri pitäjiin kilpailumatkoille
bussilla tai junalla, joihin sain ruinaamalla rahat kauppa-apulaisena
toimivalta yksinhuoltaja äidiltäni. Meillä ei ollut peniäkään ylimääristä rahaa
puhumattakaan minun varaa urheilumatkoihini, vaikka kyse oli vain muutamista
markoista.
Kun valitin rahan puutetta seurajohtoon kuuluvalle
henkilölle, tämä sanoi, että voin hakea kuitteja vastan seuran eräältä seuran
uudelta virkailijalta X matkarahat. Ajattelin, että tämä on loista asia. Minua
hiukan ihmetytti mennessäni hakemaan kuittien kanssa rahoja jo tehtyyn matkaan,
koska X:n seurassa oli aina yksi ja sama entinen seuran urheilija Y. Myöhemmin
Y osoittautui X:n todistajaksi rahojen antamisesta.
Mitä seuraavaksi tapahtui, oli minulle kylmäävää, sillä kuitatessani
rahat virkailija X käski poistumaan sanoen jotain epämääräistä, että saat kohta
rahat. Niitä en kuitenkaan milloinkaan saanut. Sama kaava toistu jatkuvasti ja
herra Y oli aina paikalla. Minun hyvälle
urheilukaverille kävi samalla tavalla.
Myöhemmin selvisi, että herra X:n valheellisen rikosilmoituksen
motiivi lienee ollut, että olin ollut myötä vaikuttamassa herra X:n seuran
rahojen kavallukseen. Asemalla riehumissyytökseen minulla oli veden pitävä alibi,
koska olin ollut koko yön tuntemani nuoren naisen kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti