Päivän HS:ssä oli kaksi vetävän tuntoista artikkelia tohtoreiden merkityksestä työelämässä. Toinen painotti näiden käyttämistä yleensä yhteiskunnassa ja toinen valtionhallinnossa. Molemmat ovat tärkeitä avauksia, sillä tietävältä ihmiseltä voidaan odottaa avartavien työn tuottavuutta kohentavien elementtien tuomista ja kehittämistä työyksikköön.
Tämä edellyttää, että hänelle annetaan välineet ja tuki toimia, vaikka suppeallakin alalla, kunhan se on työyksikön parhaaksi. Tämä puolestaan ehdottomasti edellyttää johdon ja muun työyksikön neuvotteluja tohtorin kanssa tai rekrytointi ja tuleva toimenkuva ovat niin selkeitä, että tohtori istuu työyksikköön osuvasti kuin kirveen varsi silmäänsä. Kaikki epäselvyyden asteet ovat kuitenkin käytettävissä tohtorin tulossa taloon ja uusia voidaan keksiä.
Pahimmassa tapauksessa hän voi tulla tupsahtaa taloon vanhan kansan sanoin, kuin puhemies neitoa vihille pyytämään. Kyse voi olla myös jonkin korkeamman tahon lisävauhdin antamisesta tohtorin uralle aloittamalla, vaikka kirjastotöistä, minkä on tärkeä tehtävä, muttei vaadi oppineisuutta tohtorin mitalla. Tohtori voi myös ajautua työyksikköön työttömyyden työntämänä. Työyksikön kannalta miellyttävä tapaus on, kun omasta porukasta joku saa hatun päähänsä. Silloin juhlitaan. Kerran yksikössäni erä henkilö valmistuttuaan tohtoriksi, pyysin hänet tulemaan valtiovarainministeriöön toimimaan primusmoottorina valtion tuottavuus- ja vaikuttavuusprojektissa. Vähän ajan päästä hän siirtyi EU:un erilaisten julkishallinnon organisaatioiden kehittämistehtäviin. Muistan lämmöllä tapauksen, koska eräänä pakkaspäivänä kävin konkreettisesti hakemassa hänet istumasta Metsätlon vierestä eläinlääketieteen laitoksen pienestä kopperosta yksikkööni töihin.
Tohtoriarvo saa aivan eri merkityksen, kun puhutaan yliopisto–, tutkimus ja terveydenhoitojärjestelmissä. Tohtorit, lisensiaatit, maisterit ja kaikki, joilla on kyky hankkia tietoa ja soveltaa sitä, ovat kullan arvoisa maallemme.
Kommentit
Lähetä kommentti