EU:n kriisiytyminen on tosiasia ellei noin tuhannen miljardin tukipaketin käytöstä EU-alueen kehityshankkeisiin päästä yksimielisyyteen. Tämä on niin suuren mittaluokan kysymys, että ellei EU:n teollisuus- ja kauppapolitiikan merkittävästi eteenpäin vieviä hankkeita ole jo suunnitteilla, EU taantuu ja alkaa nykyisestä hauraisuudestaan entisestään rakoilla. Ennakkotiedot Saksasta kertovat eräiden maiden olevan hankkeita vasta nyt keksimässä. Jos laajemminkin ollaan vain keksimisasteella, paras keino rahojen käytölle on jakaa ne bkt:n suhteessa maiden keskuspankeille. Näiltä löytyvät mekanismit käyttää varat tasapuolisesti kunkin maan parhaaksi ilman inflaatiota. Britannia ei enää ole kysymys merkki, vaan ero ilman sopimusta on selvä. Trump voi tässä konstellaatiossa käynnistä alueella kahakan vaalikampanjansa osana.
Putinin keskittyessä löytämään ”idänpikajunan” demokratian keinot uudelleen valinnalleen, Venäjä saattaa turvautua ulkopolitiikassaan aggressiivisuusosaston keinoihin esimerkiksi laajentamaan reviiriään Itä-Ukrainassa. Israelin Netanyahu uhkaa laajentaa maataan Länsirannalla ja Golanin kukkuloilla. Se saattaa ärsyttää Syyrian presidentti al-Assadia päästämään Al holin leiriltä taistelijoita Turkin rajalle, jolloin Turkin Erdogan voi käyttää tätä valttikorttina EU:n kiristämisessä.
Kommentit
Lähetä kommentti