384. Pureeko tieteellinen argumentointi hallituspolitikan suuntamisessa (VNK:n tiedote 362/2013)

Hallitus on linjannut yhteiskunnallista tukimusta merkittävällä päättöksellä 5.9.2013 (VNK:n tiedote 363/2013).

Siinä todetaan:

”Perustetaan muun muassa strategisen tutkimuksen rahoitusväline, johon kootaan yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnan toimintoja ja palveluja tukeva kilpailtu tutkimusrahoitus siten, että strategiseen tutkimusrahoitukseen on vuonna 2017 käytettävissä 70 miljoonaa euroa.

Rahoitusta kohdennetaan tutkimukseen, jonka tarkoituksena on etsiä ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja joka palvelee esimerkiksi elinkeinoelämän uudistamista ja kilpailukykyä, työelämän kehittämistä ja julkisen sektorin kehittämistä”.

ja edelleen

”Uudistuksella myös vahvistetaan valtioneuvoston yhteiskunnallista päätöksentekoa tukevaa tutkimus- ja selvitystoimintaa kokoamalla valtioneuvoston ja sen ministeriöiden käytettäväksi rahoitusta valtion tutkimuslaitosten budjettirahoitteisista tutkimusmäärärahoista asteittain vuosina 2014–2016 siten, että valtioneuvoston ja sen ministeriöiden välittömien tietotarpeiden tutkimus-, arviointi- ja selvitystoimintaan on vuonna 2014 käytössä 5 M€, 2015 7,5 M€ ja 2016 12,5 M€ sitomattomia tutkimusvaroja. ...... Hankkeita suunnitellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan tutkimuksen suunnitelmassa, jonka valmistelusta vastaa valtioneuvoston kanslian johdolla valtioneuvoston yhteinen tutkimuksen tilaajaryhmä, johon kuuluu asiantuntijoita kaikilta hallinnonaloilta”.

Nyt ei ainakaan voida väittää, etteikö hallitus saisi tutkittua tieto, mihin suuntaaan yhteiskunta on menossa ja mitä tieteen perusteella pitää päätää.

Se mikä elin 70 miljoonan euron käyttämistä päättää, ei asiakirjoista ilmene. Todennäköisesti hallitus tai sen nimittämä elin päättää.

Sen sijaan on mielenkiintoista, ketkä kuuluvat tilaajaryhmään, joka päättää jälkimmäisen kohdan rahoista, noin 10 miljoona eurosta vuodessa. Nämä rahat ovat käytännössä vain pääministerin näpeissä.

Kummasakin kohdassa päätöksiä tehtäessä vaarana on rajautua henkilöiden koulutustaustan suuntaamiin nökökulmiin, siis juristien, valtiotieteilijöiden ja ekonomien. Tämä on aivan luonnollista hahmottamistapaa. Mutta miten taata yhteiskuntatieteilijöiden tai peräti humanistien näkökulmien esiintulo?

Kokonaisuudessaan hallituksen päätös uudistaa sektoritukimusta esitettyyn suuntaan on onnistunut.  Nähtäväksi jää, miten tieteen argumentointi puree politiikan myllyssä.