Kokoomus siirtää julkisia varoja yksityisektorin pyöritettäväksi. Tämä näkyy muiden muassa ulkopuolisten palvelujen käytön lisäämisenä noin 10 miljardiin euroon. Tällaisten manööverien kohteina ovat olleet muiden muassa katsastus, rakennushallitus, lääkinöhallitus, valtion tietokonekeskus, asuntohallitus, terveydenhoito ja sosiaalitoimi.
Pääagrumetti on ollut, että yksityinen hoitaa tehokkammin tehtäviä kuin julkinen sektori. Tästä ei kuitenkan ole mitään yleispätevää tutkimusta. On vain poliitttinen tendenssi. Itsekin olen osa syyllinen tähän pyrkimyksen, kun olin kyllästynyt 1980-luvun vuosikymmeniä muuttumattomana pysyneeseen hallintoon ja sen silloin kokemaani koeiston armottomaan jäykkytteen Kirjoitin siitä kirjan, jota jaettiin laajasti johtohenkilöille. Lipposen hallitukset veivät asia eteen päin.
Erityisesti minua korpeaa terveydenhoidon umpisolmu ja vanhushuolto. Molemmista minulla on henkilökohtaista ajantasaista kokemusta. Vaikka on omalääkäri, hänelle ei hevin pääse. Soittamalla sairaanhoitaja vain pyytää lääkäriä kirjoittamaan sähköiselle reseptille lääkkeitä. Sekin on hyvä.
Isäni pompottelu ja siirtely Helsingin kaupungin eri laitospaikkoihin oli sellaista, mistä en toivo kenenkään näkevän edes unta.. Lukuisat isän kaatuilut kotonaan olivat järkyttäviä päävammoineen. Sosiaalitoimen tarkastajien käynti paikaan päällä vahvisti vain koneiston käsitystä isän selviämisestä kotonaan, kunhan tilaa raivattiin esteettömäksi poistamalla pylväitä, jne. Laitoshoitoon päästyään hänet unohdettiin kerran erään päivystyksen huoneeseen moneksi päiväksi. Hän, selvä järkinen mies, ei tiennyt missä päin kaupunkia hän kulloinkin oli.
Olen hyvin pessimistinen. Päättäjät ovat irtautuneet arjesta ja tavallisesta kansasta. He veittävät aikaansa kaltaistensa seurassa, musta auto vie ja tuo, ratikan hien touksu on vierasta. Ne jotka valitaan uusina, ovat jo valmiiksi nousseet rahvaan yläpuolelle, sillä muutoin heitä ei valita. Tätä noidankehää ei katkaista muutoin kuin arpomalla edutastajat. Ja tätä ei tehdä milloinkaan.
Pääagrumetti on ollut, että yksityinen hoitaa tehokkammin tehtäviä kuin julkinen sektori. Tästä ei kuitenkan ole mitään yleispätevää tutkimusta. On vain poliitttinen tendenssi. Itsekin olen osa syyllinen tähän pyrkimyksen, kun olin kyllästynyt 1980-luvun vuosikymmeniä muuttumattomana pysyneeseen hallintoon ja sen silloin kokemaani koeiston armottomaan jäykkytteen Kirjoitin siitä kirjan, jota jaettiin laajasti johtohenkilöille. Lipposen hallitukset veivät asia eteen päin.
Erityisesti minua korpeaa terveydenhoidon umpisolmu ja vanhushuolto. Molemmista minulla on henkilökohtaista ajantasaista kokemusta. Vaikka on omalääkäri, hänelle ei hevin pääse. Soittamalla sairaanhoitaja vain pyytää lääkäriä kirjoittamaan sähköiselle reseptille lääkkeitä. Sekin on hyvä.
Isäni pompottelu ja siirtely Helsingin kaupungin eri laitospaikkoihin oli sellaista, mistä en toivo kenenkään näkevän edes unta.. Lukuisat isän kaatuilut kotonaan olivat järkyttäviä päävammoineen. Sosiaalitoimen tarkastajien käynti paikaan päällä vahvisti vain koneiston käsitystä isän selviämisestä kotonaan, kunhan tilaa raivattiin esteettömäksi poistamalla pylväitä, jne. Laitoshoitoon päästyään hänet unohdettiin kerran erään päivystyksen huoneeseen moneksi päiväksi. Hän, selvä järkinen mies, ei tiennyt missä päin kaupunkia hän kulloinkin oli.
Olen hyvin pessimistinen. Päättäjät ovat irtautuneet arjesta ja tavallisesta kansasta. He veittävät aikaansa kaltaistensa seurassa, musta auto vie ja tuo, ratikan hien touksu on vierasta. Ne jotka valitaan uusina, ovat jo valmiiksi nousseet rahvaan yläpuolelle, sillä muutoin heitä ei valita. Tätä noidankehää ei katkaista muutoin kuin arpomalla edutastajat. Ja tätä ei tehdä milloinkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti