Me suomalaiset olemme pitäneet ja pidämme vieläkin itseämme humanistisena kansana. Emme ole uskoneet hallintoterrorismiin ja valtion alistamiseen emmekä näihin millloinkaan syyllistymeemme. Tämä kuva on välittynyt viime aikoihin asti.
Teemu Keskiäsarjan viimeisin kirja Viipuri 1918 toteaa sen, mikä on epävirallisesti tiedetty: Viipurissa teloitettiin 200 täysin syytöntä asukasta keväällä 1918. Muilta osin sisällissodasta ei kannata enää puhua. Suomalaiset kohtelivat 60-tuhatpäistä punavankilauma julmemmin kuin neuvostoliittolaiset omia vankejaan. Kasvatuslaitosjärjestelmä on hädin tuskin lähihistoriaa, vaan todellisuutta, koska osa sen mentelmistä käytössä vieläkin. Nyt mediassa esiin tulleet poikakotitapaukset ovat jyrkästi tumittavia, mutta kasvatuslaitosjärjestelmän laajuutta ei vieläkään ole nostettu kokonaisuudessan esille. Kasvatuslaitokseen joutumisella peloittelu oli tavattoman tavallista ja traumatisoivaa sodonjälkeissä pellonraivausmaaseudulla, kotona ja kouluissa. Harva alemman luokan poika ja tyttö välttyi tältä pelottelulta. Se oli lyömäase, jolla sivallettiin heiti kun asiat eivät mennet, kuten auktoriteetti käski. Ehkä sen perintönä on hämmästyttävä tutkimustulos, jonka mukaan 30 prosettia suomalaisista hyväksyy lasten jonkin asteisen ruumillisen kurittamisen. Tämä on pöyristyttävää.
Eikö tässä neuvoloiden maassa saada sanaa nuorille isille ja äideille perille, että henkinen ja fyysinen väkivata, etenkin lapsi kohtaan, on kiellettyä, tuomittaa, ja moralitonta?
Teemu Keskiäsarjan viimeisin kirja Viipuri 1918 toteaa sen, mikä on epävirallisesti tiedetty: Viipurissa teloitettiin 200 täysin syytöntä asukasta keväällä 1918. Muilta osin sisällissodasta ei kannata enää puhua. Suomalaiset kohtelivat 60-tuhatpäistä punavankilauma julmemmin kuin neuvostoliittolaiset omia vankejaan. Kasvatuslaitosjärjestelmä on hädin tuskin lähihistoriaa, vaan todellisuutta, koska osa sen mentelmistä käytössä vieläkin. Nyt mediassa esiin tulleet poikakotitapaukset ovat jyrkästi tumittavia, mutta kasvatuslaitosjärjestelmän laajuutta ei vieläkään ole nostettu kokonaisuudessan esille. Kasvatuslaitokseen joutumisella peloittelu oli tavattoman tavallista ja traumatisoivaa sodonjälkeissä pellonraivausmaaseudulla, kotona ja kouluissa. Harva alemman luokan poika ja tyttö välttyi tältä pelottelulta. Se oli lyömäase, jolla sivallettiin heiti kun asiat eivät mennet, kuten auktoriteetti käski. Ehkä sen perintönä on hämmästyttävä tutkimustulos, jonka mukaan 30 prosettia suomalaisista hyväksyy lasten jonkin asteisen ruumillisen kurittamisen. Tämä on pöyristyttävää.
Eikö tässä neuvoloiden maassa saada sanaa nuorille isille ja äideille perille, että henkinen ja fyysinen väkivata, etenkin lapsi kohtaan, on kiellettyä, tuomittaa, ja moralitonta?
Kommentit
Lähetä kommentti