Sonja Saarikoski XI ei hyväksynyt Eva Komun tulkintaa itsenä neroudesta, vaan väitti taulun nurkassa seisovan tekijän olevan täysnero. Taulun äärimmäisestä kulmasta puuttui vain pienpieni musta auto osoittamassa Stalin valvovaa silmää. Sonja oli vähän suruissaan, koska Sonjan isä oli Manalassa signeerannut eräälle kaverilleen viimeisimmän runokirjan, mutta kaverin äitipuoleni varasi sen.
Sonja venytteli pitkää tukkaansa. Tämä oli salakieltä, jolla hän osoitti Saarikosken suvun paisuvan niin suureksi, että Valamon luostariin oli pakko tilata suuri päiväkirja. Tämä osoittautui katkeraksi harhaluuloksi, kun seuraavana kesänä Amerikasta, Kanadasta, Australiasta ja Mongoliasta oli valunut saarikoskelaisiksi esittäytyneitä lentokone- ja junalasteittain Valamon seudulle, koska saarelle mahtui vain murto-osa halukkaista. Koko porukalla ei ollut aikomustakaan kirjoittaa mihinkään päiväkirjaan mitään paitsi Sonjan väitettyjen sukulaisten harakanvarvas rääpäissyt tulisi kirjaan merkitä. Kunnanjohtajan oli pitänyt palkata Securitaesta satapäinen vartijajoukko pitämään kirjaa naapuri pitäjän setämiesten ulottumattomissa, koska he aikoivat tuhota kaikki kirjailijoihin viittaavat tempaukset. Paikalla olevaa Saarikoskea puistatutti.
Istunnossa Halmetoja laihoine käsivarsineen tunsi arvonsa, sillä hänen kaukainen sukaulaisensa
Veikko Halmetoja oli heti sotien jälkeen voittanut moukarinheiton Suomen mestaruuden. -Ei tässä
mestaruudet nyt auta, sanoi Komu ja jatkoi. -Katsokaa taulun ala osaa uudestaan. -Seillähän se
pienen pieni musta auto on. -Se on Stalinin auto, huudahti Saarikoksi taas pelästyneenä. -Älä pelkää, kaikki isäsi puheet ja pahat teot on unohdettu, lohdutti Halmetoja.
Saarikoski tyyntyi, mutta alkoi pohtia taas mennyttä tapahtumaa. -Olen unohtanut
lupaukseni toimittaa yhdelle isäni kaverille hänen viimeisimmän runokokoelman,
koska tämän kaverin äitipuoli varasi sen, mutta mistä saan nyt signeerauksen. -Älä jankuta sama asiaa. Minulta saat signeeratun vaikka virsikirjan, sanoi Halmetoja.
Kommentit
Lähetä kommentti