Presidentti Biden näyttää ottavan puolaiset ystävikseen sylittämällä pienokaisia ja halailemalla pakolaisäitejä. Lapsi vierastaa, katsoo toisaalle. Jos Biden suutelisi vielä paavin kättä hurmausstrategia näyttäisi täydelliseltä. Vaikka tämä on vain ulkopintaa, kannattaa muista, että kaikkia aisat politiikassa eivät ole, miltä näyttävät ulospäin. Biden on kuitenkin aivan toista maata vaikkapa hurmuri Kennedy. Hän yritti olla ulos päin fyysisesti voimakas, vaikka oli sodassa raadeltu ja puhuessaan teko uskottava oli kuitenkin ontto lupaamalla ilman toivoa rauhaa maailmalle ja köyhille rahaa. Siis kaikin puolin teräs mies. Trumpia ei sovi tähän vertailun mittakaavaan, vaan mies pursuilee, milloin minäkin päivänä kaikista raameistaan ulos niin, että ympäristö peittyy lupausten ja aikomusten vaahtoon, minkä päivän tapahtuma virrat vievät mennessään.
Palataan Bideniin Puolan kamaralla. Mies seisoo hauraan näköisenä Puolan tuulisella kentällä väkijoukon pullistellessa eristys köysien takana. Tuulen puuskat saavat miehen housujen lahkeet lepattamaan aivan, kuin ne haluaisivat sanoa, että odottakaa hetki, toivoa tulee. Tuuli tyyntyy. Mies katso odottavaan yleisöön, jonka puheen sorina supistuu korvia huumaavaksi hiljaisuudeksi. Aluksi kuulijat eivät tiedä, miten puhujaan suhtautua. Onko hän vain väsynyt vanhus, vai tätä tilaisuutta varten kunnostettu mies? Äänen painon ja intonaation tasaisuus aluksi epäilyttävät, mutta puheen jatkuessa epäily muuttuu odotukseksi miehen sanojen aidosta tarkoituksesta auttaa ihmisiä. Biden jatkaa puhumista tasaisella hiljaisella äänellä aivan, kuin korostaen näkymättömällä varmuudella, ettei tulevat hyvät tapahtumat tuovat myös hyvän mielen kuulujoille ja heille lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Putin on peto.
Kommentit
Lähetä kommentti