Lakien laatimista näyttää vaivaan ikuisen kirouksen aiheuttama vääjäämätön alennustila. Tämän tuomion media antaa ja todennäköisesti perustellusti. Mikä on syynä, kun ei polle syö, rasittaako sitä liika työ, sanoi aikoinaan nyt muistista kadonnut runoilija?
Ollessani
aikoinaan läheltä ja yksityiskohtaisesti seuraamassa lakiehdotuksien laatimista
huomasin, ettei ole kahta samanlaista päivää siinä puuhassa. On eri asia
muuttaa tai tehdä lisäyksiä lakeihin, kuin säätä kokonaan uusi laki.
Tarkasteltaessa
uuden lakiehdotuksen laatimista havaintona on, että sitä laaditaan vuosikymmeniä
samanlaisina pysyneillä menetelmillä ja periaatteilla.
Jokin juristiporukka ja juristi tuo pohjaehdotuksia työryhmälle, joka korjailee ja tekee muutoksia, poistoja ja lisäyksiä tai jopa valmiita tekstiosia esitykseen. Kaikki luistaa periaatteessa aina tällä samalla kaavalla eli lähdetään kirjoittamaan suoraan lakiehdotusta ylhäältä alas. Lausuntojen pyytäminen on tietenkin tärkeää.
Jos vaatii
pohja papereita siitä, missä kyseessä olevasta kohteesta on jo jotain säädelty
tai periaatteellista lyhyttä raporttia, miten tulevan esitys liittyy ja/tai
koskee säädettävän kohteen ympäristöä laajemmin sekä harkintaa, minkä
luonteinen ja sävyinen lain tulisi olla sekä mitä yksityiskohtaisuuden ja
yleisyyden vaatimuksia ja tasapainoa lain tulisi täyttää, joutuu sivuraiteille.
Syy
lakiehdotusten monotoniseen kaavamaisuuteen löytyy juristi korkeakoulutuksesta.
Ilmeisesti siinä ei paljoa suosita sosiologisia ja yhteiskuntatieteellisiä
puhumattakaan eettisistä näkökulmista.
Kommentit
Lähetä kommentti