Ilmiötä tulee ja menee. Tämä on yksi välttämätön osa kehitystä. Parhaat ideat jäävät elämään ja niistä yleensä pitkällä tähtäimellä on hyötyä. Kun jokin ilmiö valtaa ihmisten mielen käytännön toimenpiteisiin ryhtymiseen saakka, joskus kannattaa olla huolissaan.
Kymmenkunta
vuotta sitten muotiin noussut ja ihmisten ruoka valintoihin ja tottumuksiin rajusti
vaikuttanut karppaus on jäänyt unholaan. Sen ideana oli hiilihydraattien välttäminen.
Hiilihydraatit korvattiin lähinnä hedelmillä, vihanneksilla ja proteiinilla.
Toinen edellistä
raskaamman tason muotivirtaus oli Nurmijärvi-ilmiö. Se kuvasi perheiden muuttoa
keskustasta lähelle maaseutua. Silloinen pääministeri Vanhanen toimi varmaan tahtomattaan
ja ehkä osin tietämättään tähän ilmiön keulakuvana.
Parhaillaan on menossa etätyöbuumi. Se aiheuttajana on korona. Ilmiö edustaa viruksen vilinässä viisasta näkymää siirtää työtä tehtäväksi kotiin. Mediassa näkyvien hajanaisten tietojen perusteella se näyttää saavuttaneen vakiintuneen jalan sijan työelämässä. Melkein kaikki rakastavat sitä jossain laajuudessa.
Tässä on
jäänyt vähemmälle huomiolle se, että jo vuosia etätyö on ollut laajassa
käytössä samoilla periaatteilla, kuin nyt meneillä olevassa buumissa. Aikaisempaan
verrattuna se on vain mittasuhteiltaan massiivisempi.
Vaarana on,
että unohdetaan etätyön huumassa työyhteisön tarvitseva jatkuvan koherenssin
ylläpitäjät. Työyhteisön terve voima lähtee arkipäivän kontakteista, toinen toistensa
ja esimiesten suorasta palautteesta ja kannustamisesta, pienistä hymyistä ja naurun
puuskista, olalle taputuksista, oven avauksista, kahdenkeskisistä pienistä
neuvonpidoista, leivosten tarjoamisesta merkkipäivänä ja lukemattomista muista
vähäeleisistä hyvän tahdon osoituksista ja eleistä. Sähkömagneettisina aaltoina
näitä on mahdotonta toteuttaa.
Vai onko
niin, että nykyajan työelämän vimmaan ei mahdu prosessein pyrittämiseksi mitään
tarpeetonta, ei des kunnon rasvaa? Vinkukoot nivelet, kunhan tulosta tulee, etätyöstä
viis.
Kommentit
Lähetä kommentti