Kuka olisi uskonut, että Wilhelm III
Oranialaisen ja Jaakko II sodan v.1690 loppukahinat jatkuvat vieläkin.
Unionistit ovat pääsääntöisesti protestantteja ja tasavaltalaiset katolisia.
Aseellinen konflikti jatkuu edelleen. Kesällä 2019 nuori naistoimittaja sai
puoliaseellisen tasavaltalaisryhmän asemiehen
luodin päähänsä. Syyllisen nimi tiedetään, mutta koston pelossa siitä ollaan
hiljaa. Konfliktiherkkyys kärjistyy
pakottaviin valvojiin, jota etenkin tasavaltalaisten puolella uhkaavat
väkivallalla ja tekevät myös sitä, jos toisen osapuolen jäsen ei käyttäydy
”sopivalla” tavalla. He muka suojelevat yhteisöä rosvoilta ja huumeilta. Tämä
on koko aluetta koskeva normi. Samassa talossa voi asua kummankin osapuolen
taisteluryhmäläisiä, mikä tekee elämisen yhtä kafkamaiseksi kuin asuminen Stalinin
ajan Moskovan kuuluisassa Rantakadun talossa.
Vuonna 2017 sattui vähän alle sata polvilumpioampumista ja parikymmentä kuoli. Uusi IRA on tosiasia ja siihen unionistit vastaavat. Netissä on lista nuorista miehistä, jotka on ammuttava.
Vuoden 1998 pitkäperjantai sopimuksessa ei sovittu muusta kun, ettei taistella aseellisesti. Käytännössä ei mitään ole muuttunut. Taistelutahto elää Brexit on ajanut tilanteen entistä räjähdysherkemmäksi. Uusi IRA on valmis taistoon. Vähimmin kolhuin ehkä päästään, jos Brexitiä ei tule ja nyt kiihtyneet mielialat kyetään rauhoittamaan. Jos Brexit tulee, se johtaa paluuseen 1970-luvun murhiin ja pommisurmiin. Vedettiinpä EU-raja Irlannin mereen tai Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille, aseellisia yhteenottoja tulee. Tasavaltalaiset eivät hyväksi edellistä ja unionistit eivät jälkimmäistä. Tässä täytyy muistaa pitkänperjantain 1998 sopimuksen luonne. Siina vain todettiin, että toistaisesti ei taistella. Valmius ja aseet pantiin vain tauolle ja nyt näyttää, että taukoaika loppuu viimeistään Brexitin alkaessa.
Boris on ei ole omassa erotohinassaan esiintynyt ja toiminut riittävän reflektiivisesti Irlannin kysymyksen osapuolten kanssa. Hän on vain pintapuolisesti huudellut vailla valtiomiesmäistä empatiaa mitä milloin länteen päin Irlannin suuntaan. Herkässä tilanteessa tällainen esiintyminen on myrkkyä.
Vuonna 2017 sattui vähän alle sata polvilumpioampumista ja parikymmentä kuoli. Uusi IRA on tosiasia ja siihen unionistit vastaavat. Netissä on lista nuorista miehistä, jotka on ammuttava.
Vuoden 1998 pitkäperjantai sopimuksessa ei sovittu muusta kun, ettei taistella aseellisesti. Käytännössä ei mitään ole muuttunut. Taistelutahto elää Brexit on ajanut tilanteen entistä räjähdysherkemmäksi. Uusi IRA on valmis taistoon. Vähimmin kolhuin ehkä päästään, jos Brexitiä ei tule ja nyt kiihtyneet mielialat kyetään rauhoittamaan. Jos Brexit tulee, se johtaa paluuseen 1970-luvun murhiin ja pommisurmiin. Vedettiinpä EU-raja Irlannin mereen tai Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille, aseellisia yhteenottoja tulee. Tasavaltalaiset eivät hyväksi edellistä ja unionistit eivät jälkimmäistä. Tässä täytyy muistaa pitkänperjantain 1998 sopimuksen luonne. Siina vain todettiin, että toistaisesti ei taistella. Valmius ja aseet pantiin vain tauolle ja nyt näyttää, että taukoaika loppuu viimeistään Brexitin alkaessa.
Boris on ei ole omassa erotohinassaan esiintynyt ja toiminut riittävän reflektiivisesti Irlannin kysymyksen osapuolten kanssa. Hän on vain pintapuolisesti huudellut vailla valtiomiesmäistä empatiaa mitä milloin länteen päin Irlannin suuntaan. Herkässä tilanteessa tällainen esiintyminen on myrkkyä.
Kommentit
Lähetä kommentti