MacArthur on
yhdysvaltalainen II- maailmansodan legendaarinen omanarvonsa tunteva kenraali.
Hänen päätemmellyskenttänsä oli Tyynellä valtamerellä. Hän hävisi Peral Haborin
katastrofin jälkeisen Filippiinien ensimmäisen valtaustaistelun joutuen
vetäytymään Australiaan. Se otti siinä määrin miehen itsetuntoa koville, että
uudessa Filippiinien valtauksessa hän ylivoimansa turvin valloitti maan. Tämän
teon hän halusi jäävän historiaan ja niinpä valtaus toistettiin filmikameroiden
tallentaessa maihin nousun MacArturin noustessa kuvainnollisesti merestä
rantaan Yhdysvaltain lippu kädessä.
Myöhemmin Korean sodassa 1952 alun menestyksen jälkeen hän kärisi musertavan tappion pohjoiskorealais–kiinalaisille joukoille noudattamatta presidentti Trumanin käskyä olla hyökkäämättä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt lunastaa uhkaustaan käyttää atomipommia sodan voittamiseksi. Presidentin vaaleissa hän kärsi katkeran tappion Trumanille.
D.Trump on luonut lähes analogisen uran MacArthurin kanssa. Varhaisessa vaiheessa hän isänsä suojissa lonkeroituuu Manhattanin puolihämäriin bisnespiireihin. Porukaan kuuluivat mm. erikoishämärämies Roy Cohn ja julkisuuden takapiru New Yorkin pormestari Beame. Edellinen edusti viiden mafiasuvun sukuhaarojen edunvalvontaa. Kumpaakaan miestä ei voi syyttää liiallisesta rehellisyydestä.
Ensimmäinen askel Trumpin uralla oli Beamin junailema Commodore (Haytt) hotellihanke. Yhtenä osanaTrump Toverin rakentmiseen kuuluivat Beamen myöntämät pitkäaikaiset verohelpotukset, joilla hän varasti 40 vuoden aikana 77 miljoona dollaria kansalaisilta. Trump Tower avasi lopullisesti Trumpille New Yorkin kiinteistöinvestointimarkkinat ja myöhemmin globaalin toimintamallin.
Ei ole vaikeaa sanoa, ovatko nämä soturit valinneet alansa kykyjensä ohjaamina vaan sattumalta. Kummankin uraan on vaikuttanut vahvasti isän taustalla oleva ammattitaito, toisella bisnesajattelu ja toisella sodankäyntitaito. Molempia yhdistää tuleviin manöövereissään tarvittava suuri riskin otto, mitä he myös käyttävät. Trump on alusta lähtien puhunut jatkuvasti liioitelluin termein: loistavaa mahtavaa. Hän on synnynnäinen myyjä. Viimeksi hän uhonnut tuhota Turkin talouden.
MacArturin sujuvasanaisuus peittyi hänen valtavaan itsekeskeisyyteen, johon hän kompastui Koreassa Trumpin puolestaan onnistuessa myyntimiehenä vaalikampanjassaan. Molemmat miehet ovat kyvykkäitä. Trumpin johtamistyylistä ei kuitenkaan kukaan saa tolkkua, mutta yksi asia siinä on selvää: se ei ole noussut aikaan vielä konsulttien lanseeramaksi uudeksi tyyliksi. MacArtur taas oli äärettömän itsekeskeinen ja oma arvonsa tunteva jopa niin, että odotutti tuntikausia pöydän ääressä istuvia japanilaisia rauhansopimuksen allekirjoittajia laivan luksushytissä.
Myöhemmin Korean sodassa 1952 alun menestyksen jälkeen hän kärisi musertavan tappion pohjoiskorealais–kiinalaisille joukoille noudattamatta presidentti Trumanin käskyä olla hyökkäämättä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt lunastaa uhkaustaan käyttää atomipommia sodan voittamiseksi. Presidentin vaaleissa hän kärsi katkeran tappion Trumanille.
D.Trump on luonut lähes analogisen uran MacArthurin kanssa. Varhaisessa vaiheessa hän isänsä suojissa lonkeroituuu Manhattanin puolihämäriin bisnespiireihin. Porukaan kuuluivat mm. erikoishämärämies Roy Cohn ja julkisuuden takapiru New Yorkin pormestari Beame. Edellinen edusti viiden mafiasuvun sukuhaarojen edunvalvontaa. Kumpaakaan miestä ei voi syyttää liiallisesta rehellisyydestä.
Ensimmäinen askel Trumpin uralla oli Beamin junailema Commodore (Haytt) hotellihanke. Yhtenä osanaTrump Toverin rakentmiseen kuuluivat Beamen myöntämät pitkäaikaiset verohelpotukset, joilla hän varasti 40 vuoden aikana 77 miljoona dollaria kansalaisilta. Trump Tower avasi lopullisesti Trumpille New Yorkin kiinteistöinvestointimarkkinat ja myöhemmin globaalin toimintamallin.
Ei ole vaikeaa sanoa, ovatko nämä soturit valinneet alansa kykyjensä ohjaamina vaan sattumalta. Kummankin uraan on vaikuttanut vahvasti isän taustalla oleva ammattitaito, toisella bisnesajattelu ja toisella sodankäyntitaito. Molempia yhdistää tuleviin manöövereissään tarvittava suuri riskin otto, mitä he myös käyttävät. Trump on alusta lähtien puhunut jatkuvasti liioitelluin termein: loistavaa mahtavaa. Hän on synnynnäinen myyjä. Viimeksi hän uhonnut tuhota Turkin talouden.
MacArturin sujuvasanaisuus peittyi hänen valtavaan itsekeskeisyyteen, johon hän kompastui Koreassa Trumpin puolestaan onnistuessa myyntimiehenä vaalikampanjassaan. Molemmat miehet ovat kyvykkäitä. Trumpin johtamistyylistä ei kuitenkaan kukaan saa tolkkua, mutta yksi asia siinä on selvää: se ei ole noussut aikaan vielä konsulttien lanseeramaksi uudeksi tyyliksi. MacArtur taas oli äärettömän itsekeskeinen ja oma arvonsa tunteva jopa niin, että odotutti tuntikausia pöydän ääressä istuvia japanilaisia rauhansopimuksen allekirjoittajia laivan luksushytissä.
Kommentit
Lähetä kommentti