1541. Sipilän insinööritemppujen onnistuminen hallitusohjelman laadinnassa

     Joskus oli tapana, että ennen konsultin vetämän tilaisuuden alkamista, luentopöydälle oli asetettu Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Se symboloi Lammion ja Koskelan johtamistapojen eroja. Sipilä voisi nyt panna jokaisen hallituksen muodostamistaloisiin osallistuvan eteen Juhani Ahon Seitsemän veljestä. Siinä olisi kansa ja kurjuus vastakkain.

     Seitsemän veljestä on kuitenkin selviytymistarina. Samaa pitää toivoa myös Sipilän strategiaprosessille.

     ”Toukolan pojat” saattavat kuitenkin kurittaa Sipilän ”veljeksiä” jo hallitusohjelman laadinnassa, ellei sitä sovita tai ole jo sovittu etukäteen kaikessa hiljaisuudessa ministeripaikkoineen. Tämä sillä edellytyksellä, että hiljaiset hallituspuolueet ovat lupautuneet hyväksymään lyhyen strategisen ohjelman suuressa salissa.

     Ongelmaksi muodostuu yhteiskuntasopimus. SAK:n Lylyhän on vaatinut hallitusohjelman valmistumista ennen yhteiskuntasopimuksen ratkaisemista. Riittääkö hänelle Sipilän pöytälaatikossa oleva miniohjelma ja ministerilista? Jo luottamusta ja tarpeellista yksityiskohtaisuutta on, saattaa riittää.

    Ongelmaksi jää vielä yhteiskuntasopimuksen sisältö. Jos epävirallinen hallitusohjelma on riittävän yksityiskohtainen, osa yhteiskuntasopimuksen asioista löytyy sieltä. Muutoin osa yhteiskuntasopimuksen asioista ovat hallituksen toimintasuunnitelmassa. Näiden sopimusten laadinnan epätahtisuus voi romuttaa koko yhteiskuntasopimuksen. Ei kuitenkaan silloin, jos hallituksen alustava toimintasuunnitelma on jo olemassa.

     Jos edellinen kohta onnistuisikin, haasteet jatkuvat.  On lähes varmaa, ettei ay-väki suostu panemaan nimeään sellaiseen yhteiskuntasopimukseen, jossa tupopöydän toimivaltaa kavennetaan ja jossa on tavoitelukuja ja päivämääriä.

     Yhteiskuntasopimus voikin kaventua päämääriä ja pyrkimyksiä sisältäväksi paperiksi, joka vaatii ollakseen vaikuttava toimintasuunnitelman.

     Tätä pitemmälle ei ole syytä pohtia Sipilän haasteita. Joka tapauksessa prosessi on kunnianhimoinen ja vaatii Sipilän perään kuuluttamaa luottamusta. Se jo sinänsä on myönteistä, että prosessien aikana moni osallistaho joutuu pohtimaan monipuolisesti kysymyksiä omasta, muiden ja koko yhteiskunnan kannalta. Sitoutuminen ja luottamus lisääntyvät.

     Sipilä osittaa, että joskus prosessit ovat tilapäisesti tärkeimpiä kuin asiat.