1537. Ylen suuri vaalikeskustelu 16.4: Osa 2

Sipilää on pidetty varmana pääministeriä jo kahden vuoden ajan. Siksi on otettava vakavasti se, että  

kärkipoliitikoista hän on ensimmäisenä lanseerannut strategisen hallitusohjelman käsitteen: 5-6 strategista tavoitetta ja muutama aiottu toimenpide.

Eduskunta ei tätä niele, vaan se tarvitsee yksityiskohtaisemman ohjelman käsittelyynsä.

Perjantaina Ylen Pressiklubi-ohjelmassa Pekka Ervasti Heitti esitti, että hallitusohjelmaa on kyhätty kasaan jo kaksi vuotta. Tämä saattaa pitää paikkansa, jos valmisteluun lasketaan mukaan lobbaajien toiminta vaikuttaa tulevan ohjelman sisältöön. Onkin kummallista ellei näin olisi jo tehty, koska aiempiakin ohjelmia on sanottu valmistestellun ainakin pari vuotta.

Tässä tilanteessa voidaan kysyä, miksi ihmeessä hallitusohjelman kaksi pääversiota eivät olisi jo valmiit: porvarivetoinen ja peruspunamulta.

Viiteitä tästä antoivat mm. Sipilän kannanotto Ylen suuressa vaalikeskustelussa 16.4, että halitukseen voi nousta aivan hyvin kolmannelta sijalta ja J Vartiaisien loikkaaminen kokoomuksen valmistelemaan työmarkkinajoustoja. Kaavailtu epäselvä yhteiskuntasopimus ja hallitusohjelma toimintasuunnitelmineen eivät synny kuukaudessa, ellei niiden valmistelu olisi jo hyvin pitkällä. Rinteen turhautuminen on osoitus lukkoon lyödyistä ohjelmakohdista.

Yhtenä kiehtovana indikaattorina pitkälle viedyn valmistelun puolesta oli Ylen 17.4 A-studio-ohjelma. Siinä lobbarit M. Jungner J. Kekkonen antoivat silotellun kuvan lobbauksesta, kutsuen sitä neuvon antamiseksi. Jungner puolusti lobbausta jopa sillä, että se estää asiakasta lähestymään lobbauksen kohdetta väärällä tavalla. Tämä itsestäänselvyys pätee jokaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Sen verran täytyy puolustaa Kekkosta ja Jungneria, että heidän toimistojensa lobbaus on vaatimatonta verrattuna esimerkiksi EK:n ja ammattiyhdistysliikkeen lobbaukseen.

Kun hallitusohjelman pääpiirteet näyttävät joka tapauksessa olevan lukkoon lyödyt, osin lobbarivoimien näkemysten mukaan, voidaan kysyä, miten taho, jolla ei ole rahaa palkata lobbaria, saa mielipiteensä kuuluviin.

Miten esimerkiksi maahanmuuttajajärjestöt saavat puumerkkinsä hallitusohjelmaan?