1134. Maakuntien itsehallintoa kilo kaupalla

     Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella keskushallinnon otteen vahvistumisella.

     Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina  itsehallinnollisina yksikköinä.

     Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin 1500.

     Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä. Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä (vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.

     Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa. Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen ja jonkin asteinen palvelutuotanto.

     Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin, sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät teemasta keskustelua.