Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia
herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee
OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella
keskushallinnon otteen vahvistumisella.
Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo
olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia
sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina itsehallinnollisina yksikköinä.
Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla
on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin
1500.
Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa
pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä.
Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion
ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä
(vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.
Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden
perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon
perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa.
Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen
ja jonkin asteinen palvelutuotanto.
Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin,
sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä
on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen
keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta
lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin
keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät
teemasta keskustelua.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti