1130. Sote- uudistus ilman kirjanpitoa

     Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä liputti hiljattain tv:ssa sote-uudistukselle euromääräisiä kehyksiä. Hyvä ajatus. Päivän HS:n kolumnissa Teija Sutinen kertoi valaisevasti, miten kunnat voivat tilapäisen edun nimissä rynnätä suin päin ostamaan sote-palveluja.

     Molemmat ovat tärkeitä puheenvuoroja.

     Kehysmenettelyssä tulisi ensin ratkaista, mille tasoille kehykset asetetaan:  kunnille, sotealueille, valtakunnan tasolle.

     Toimivia ja laillisia kehyksiä nykyjärjestelmässä ei voida antaa kuin  palaamalla vanhaan valtionosuusjärjestelmään. Tämäkin on epäilyttävää kunnallisverotuksessa ja  kuntien voidessa käyttää soteen muitakin varoja, kuin mitä valtionosuuksissa on osoitettu.

     Ilmeisesti oikea taso on sotealueet. Tällöin koko sote tulee valtioveroilla ja vastaavilla rahoitettavaksi. Tämä ei liene ongelma, koska julkinen sektori on kokonaisuus.

     Sote-organisaatiolla, joille kehykset annetaan, on oltava yhtenäiset liikekirjanpitojärjestelmät ja kirjaamisohjeet. On varmistettava, että kaikki sote-tositteita (kustannukset, menot, suoritteet, toimenpiteet, jne) järjestelmiinsä kirjaavat tekevät sen niin, että soten vaikuttavuutta, taloudellisuutta ja tehoa voidaan seurata ja raportoida.

     Jos tätä ei ole, uutta sotea ei voida ottaa käyttöön, koska silloin ei tiedetä, miten kustannukset kohdistuvat eri toimijoille, tuotteille ja toimenpiteille. Tällöin ei ole myöskään perustaa selvittää kustannuksia edes jälki käteen saatikka normaalissa kirjonpitorytmissä. Edullisuusvertailut ovat hankalia laatia.

     Sotealueiden yhtenäinen kirjanpitovaatimus on sikäli haastava, että nytkään kunnat eivät pidä riittävän yhtenäistä kirjanpito.

     Ei siis missään nimessä uudistusta ilman sotealueiden yhtenäistä suunnittelu-, seuranta- ja kirjanpitojärjestelmää.