Eilen tv:ssä kokoomuksen Sasi pohdiskeli soten siirtämistä
seuraavalle hallitukselle. Perusteluina olivat, että sote vaatii perustuslain
tarkistamista tältä osin ja yksityissektorin aseman uudelleen arviointia
sotessa. Ensin mainittu pitää paikkansa.
Tähän voidaan sanoa, että puolueiden keväällä sopimassa
pääratkaisussa sotealueet tekevät itsenäisesti päätökset, mistä palveluja
ostetaan. Tällöin sekä julkisen että yrityssektorin terveyspalveluyksiköt ovat
samassa asemassa. Tämä ei näytä riittävän kokoomukselle, ei yksityissektorin
terveysjohtajille eikä kokoomuksen tämä asian lobbareille.
Kysyttäessä Sasilta, miten hintoja valvotaan tilanteessa, kun
on suuret hintaerot yksityisen ja julkisen sektorin väillä. Sasi vastasi, että valvonnalla kontrolloidaan
laatua ja hintoja.
Tämä ei tule onnistumaan kuin teoriassa. Siitä on tuoreita
esimerkkejä- Kun kunnille annettiin toimintavapautta palvelujensa tuottamisessa,
palveluerot kasvoivat valtaviksi. Luotettiin, että jälkikäteen toteutettu
valvonta ja informaatio-ohjaus riittävät. Eivät riittäneet..
Samoin käy sotessa. Soten tarvitsemia laatumittareita ja
kustannuslaskentaa ei ole olemassa. Jo tämä riittää romuttamaan koko soten.
Olisi kaikin puolin järkevää ensin kokeilla ”uutta” sotea jolloin
sotealueella, ja tästä saatujen kokemusten perusteella laajentaa se koko valtakunnan
kattavaksi.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti