1123. Julkisen sektorin ruoskinta A-studiossa eilen

     Elisessä A-studion Talk-ohjelmassa oli tärkeää teema: paisuvan julkisen sektorin laihduttaminen.

     Eniten ruoskittiin virkamiehiä ja  mittareiden puuttumista tai niiden heikkoa laatua. Prof. M.Viberg erityisesti moitti valtion vitkuttelua vaikuttavuusmittarien puuttumisesta. Hän on osin oikeassa.

     Vaikuttavuus on kuitenkin aina kullakin toiminnolla, esim. terveydenhoito, ainutlaatuinen. Yhtä mittaria ei ole ja yhdellä toiminnolla voi olla useita mittareita.

     Vaikuttavuusmittareiden kehittämisessä on kamppailtu jo 1980-luvulta lähtien. Uusimisriskin pienentämien on kohtalaisen hyvä mittari vankeinhoidossa.

     Kuntien piti ilmoittaa jo vuonna 1993 kustannustietonsa tilastokeskukseen yhdenmukaisilla mailla. Kerrottiin, että edelleenkin kunnat toimivat tässä epäyhtenäisesti. Kuntien vertailukelpoisia kustannustietoja ei siis ole saatavissa. Jos tiedot olisivat big datassa kansalaisten saatavilla, valvonta lisääntyisi.

    Ilmeni, että eri tietojärjestelmien rajapintojen standardoimisasetus on ollut valmistelussa kahdeksan vuotta.

     Edelleen selvisi, että modernia johtamiskoulusta ollaan taas aloittamassa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olin sen historiassa ensimmäistä kertaa sitä käynnistämisessä ja toteuttamassa laaja-alaisessa formaatissa vuonna 1986. Samoihin aikoihin toteutettiin toimenpiteet normien ja sääntelyn purkamisesta. Uusääntelyä pelättiin silloinkin.

     Viberg heitti hallinnon paisumiskeskusteluun, että rikkaan maan yrityssektori on liian pieni. Pohtimisen arvoinen havainto.

     Keskustelusta tuli mieleen  taas kerran Bertolt Brechtin tokaisi. ”Kaikki mikä on, ei pysy”.

      Puheenvuoroissa tuli esiin hyvä ajatus kokoille Brechtin lakia, kannustejärjestelmän muuttaminen. Ei tehdä yrityssektorin virheitä, vaan kannustetaan tiimejä, jota toteuttavat innovatiivisia muutoksia.