1115. Isis-liike ja Lähi-itä

     Päivän Helsingin Sanomissa oli Laura Saarikosken hyvä kirjoitus Lähi-idän tilanteesta. Yhtenä päähavaintona oli, että Yhdysvallat maailman poliisina ei viitsi tai ehdi kiinnittää tarpeeksi huomiota retkiensä kaikkiin yksityiskohtiin. Toisaalta myös suurten marssien logiikka sanoo, että aina kun lähdetään suurella joukolla liikkeelle, reunoilla roiskuu ja pieniltä tuntuvat asiat jäävät hoitamatta.

     George B Bushin esikunnan yksi virhe oli jättää Irakin sodan jälkihoito niin huonoille kantimille kun se jäi. Aluksi yhdysvaltalaiset joukot vetäytvät kasarmeihinsa jättäen kadut vapaiksi. Kun väkivalta lisääntyi Bush nimitti joukkojen päälliköksi konsulttifirman entisen johtajan, joka komensi joukot kadulle ja kiväärit vapaiksi. Väkivalta kiihtyi entisestään.

     Bush tuki voimakkasti Al-Malikia, joka viime vuosinaan alkoi suosia shiiaheimoa ja vainota sunnneja. Bushin ja Al-Malakin suhde oli erikoinen. Vielä Bush jätettyä presidentin virkansa Al-Malkilla oli suora yhteys milloin vain Bushiin. He tunsivat olevansa jollain tavalla hengen heimolaisia.

     Osa suunneista pakeni maan pohjoisosiin. Näin maaperä sissitoimintaan oli kylvetty. Samaan aikaan Syyrissa versoi ääri-islamislaisia aineksia perustamaan kalifaattia. Osa Al-Malikin syrjimistä sunneistä liittyi mukaan. Myöhemmin tilanne on kehittynyt monimutkaiseksi. Kukaan ei oikein tiedä, ketkä taistelevät keitäkin vastaan.

     Nyt jälkeen päin voidaan turhaan kysä, olisiko tilanne parempi, jos George B Bushin hallinto olisi hoitanut päättäväisemmin Irakin sodan jälkiselvittelyn.