Ministeri Räty sopeutui lomilta palattuaan vireänä taajamien
tahtiin, töyön tekoon. Hyvä. Aiemmin hän oli ilmoittanut lomallaan pari viikkoa
aiemmin ajankohtaiessa tv-ohjelmassa, että sosiaali- ja terveysmenoja täytyy
leikatta miljardilla euroa seuraavsaa budjetissa. Hän antoi ymmärtää, ettei tässä
pohjassa putoamisen vaihtoehtoja tarvitsisi selvittää.
Sen sijaan eilen hän sanoi tv 1:n pääuutisissa suunitelmien
muuttunen, mikä on tavallista. Tavallista on, mutta kummallista on Rädyn poukkoilu.
Rädyn poukkoilulle lievitystä tuo pääministerin
polveilevat lausunnot budjetin perusteissa. Milloin niihin sisältyvät pakotteiden
vaikutukset, milloin ei. Molemmille ministereille ensivuoden budjetin laadinnan
aloittamisessa jäljelle näytää jäävän vasin avoin hyödytön katse. Tämä
tietenkin tarkentuu prosessin edetessä.
Kaikki tämä osoittaa ministeri Rädyssä hänen kokemattomuutttaan ja
itsevarmutttaan, jota kokemotomuus pönkittää. Tällainen kehitys ihmisessä on
aivan luonnollista ja se tekee kaikille Rädyn asemaan joutuneille vain hyvää ja
on hyvin opettavaista. Vaarana vain on, että ihmisen pyrkypanssari ei päästä sisäisiä kehityksen
vesiä virtaamaan, vaan vaadittava luovuus jää pyörimään hedelmättömissä vesissä.
Tilannetta vaikeuttaa vielä Rädyn ministeriksi valintaan kohdisuva toive panna
sosiaali- ja terveystoimi järjestykseen ja menot alas, yksityistää
terveystointa
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti