Kun ensimmäistä kertaa kysyin niin kohteliaasti kuin taisin
hallintopäälliköltä, mitä mieltä hän oli pyrkimyksistäni päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle,
hän jatkoi kynsiensä viilaamista aivan kuin ne olisivat tie illan onnistumiselle.
Pidin sitä huonona enteenä asialleni. – Kohta sinun virka saatetaan lakkauttaa
samassa rytäkässä, kuin koko osastosi ajetaan alas. Silloin pääset lakkautuspalkalle.
Minua ei huvittanut yhtään päällikön sanat, vaikka hän oli
sanojensa välillä lopettanut kynsiensä kohentamisen. - Ei sitä tiedä kukaan
varmaan, toteutetaanko nämä operaatiot tämän hallituksen aikana, änkesin
vastaan.
Epäluuloni laihaa päällikköä kohtaan vain lisääntyi, kun hän
sanoi ajatelleensa siirtyä itse saman kaltaiselle eläkkeelle huonon vatsansa
takia. Päällikön jatkaessa viilailujaan hänen kasvoistaan huomasi parhaiten,
kuinka kelvottomana hän piti aikaan saannoksiani.
Asetettuaan kynsiviilan huolellisesti kullattuun koteloon
hän virkkoi. – Minulla ei ole nyt aikaa hoitaa asiaasi. Lähden kahdeksi
kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan Suomen edustajana edistämään maan
ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän sanottuaan kuin loitsun, hän katseli jäykällä
kunnioituksella Kiinan hallitukselta saamaansa viiriä maan eteen tekemästään
työstä.
Päällikön mielipiteet kuultuani levottomuus piirsi yhä
syvempiä vakoja sisimpääni. Poistuin sivuilleni vilkuilematta suuresta
parkettilattia huoneesta.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti