2814. Sosiaalisuus ja aktiivisuus haittaavat johtamista, johtajatestit lopetettava

Sosiaalisuutta pidetään hyvän tyypin yhtenä tunnusmerkkinä. Kun testeistä saa näistä hyvät pisteet,, ura urkeaa moneen suuntaan, sillä kontaktien luonti ja yhteistyö muiden kanssa sujuu kuin entisen pojan saattoreissu piian aittaan. Henkilön sosiaalisuus onkin usein vain seurallisuutta, jolla hän etsii muiden huomiota, sillä ilman huomion ja kiitoksen saamista hän ei tunne olevansa oma itsensä säkenöivänä valaisimena kynttilöiden joukossa. Pahimmassa tapauksessa seurallinen henkilö on jatkuvasti muista riippuvainen syöden elegantilla paasauksellaan muiden työaikaa.

Tällainen henkilö, etenkin johtajana, ei ole kiinnostunut, miten firmalla menee eikä hän ole innovatiivinen, koska pelkää menettävänsä mukavan tyypin maineen muutospyrkimyksillään niiden ollessa usein toteuttamiskelvottomia, jopa tuhoisia. Hän ei kelpaa johtajaksi ja tällöin on selvää, että sosiaalisuus hyvän johtamisen kriteerinä on käyttökelvoton paitsi hänelle.

Aktiivisuudesta korkeat testipisteet saanut voi olla hetken iloinen, mutta todellisuudessa aktiivisuus voi olla pelkää kaahausta, ensimmäinen kädennosto uusista ehdotuksista ja jatkuva liikekannalla oloa. Hän on käynyt jo ennen töiden alkua salilla, jossa hän myös on sosiaalinen sotkien pelin jatkuvalla jänkätyksellään. Salin baari tiskillä hän juttelee vastustajan näkymättömissä voitoistaan kaksinpelissä , vaikka tilanne voi olla päinvastainen.
Useat organisaatiot ovat rakentaneet sisäiset normit, joiden mukaan pitää vähintäänkin tuoda esiin oma osaaminen ja esittää uusia ideoita sekä olla muutoinkin eloisia kokoukissa. Tällaisissa organisaatioissa aktiiviset ja etenkin ekstrovertit pärjäävät, mutta välitön seuraus on hiljaisten tyyppien aliarvostus ja jopa heihin kohdistuva tyrannia (prof Keltikangas-Järvinen).

Tämä on tietenkin suuri trauma maan hiljaisille, mutta organisaatiolle tai yritykselle se voi olla katastrofi. Tutkimuksissa on todettu, etteivät sosiaalisuus ja aktiivisuus korreloi työn tehokkuuden ja johtamisen kanssa. Kaikkien vaarallisinta on, jos henkilö alkaa johtaa persoonallisuudellaan, mikä on valitettavan yleistä. Keltikangas-Järvinen totesi, että Los Angelesin konferenssin kannanotto on kieltää persoonallisuustestien käyttö johtajavalinnoissa.
     Monen kertaan koeteltuja johtajan ja miksei myös työntekijän ehdottoman hyviä työkaluja ovat strategiat ja toimintamallit. Johtamisen kaikkein tärkeimmät tekijät kuitenkin ovat pitkäkestoiset kognitiiviset kyvyt ja taidot, joihin ei ole olemassa päteviä testejä. Systeemiälykkyyttä voidaan kyllä testeillä pisteyttää, mutta sen korrelointi johtamisen laatuun on olematon. Tästä syystä johtajatestit pitää lopettaa (http://www.talouselama.fi/uutiset/kallis-ja-turha-satsaus-professori-lyttaa-hs-ssa-johtajien-persoonallisuustestit-6582389).
     Ainut mikä jää käteen johtajavalinnoissa on kokemus ja aiemmat näytöt.

,