Yksi tällainen hetki koitti Stalinille, kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliitoon kesäkuun 24. päivänä 1941 vastoin maiden välitä hyökkäämättömyyssopimusta. Vielä samana päivänä Neuvostoliitosta tuli juna täynnä viljaa Saksaan tullivirkailijoiden tervetiessä asianmukaisella tavalla toisiaan. Saksan panssari hyökkäysten ensipäivinä kukaan Neuvostoliiton kenraaleista ei uskaltanut kertoa asiaa Stalinille. Lopulta Stalinin uskoessa hyökkäyksen vyörymiseen, hän lamaantui viikoksi eristäytyen huoneeseensa. Näin Hitlerin joukot pääsisivät etenemään ilman vastustusta satoja kilometrejä aroilla.
Toinen yllätyksen
päivä sattui Pearl Harborin Havaijin saarella joulukuun 7.päivänä 1941.
Japanilaiset olivat hivuttaneet suuren tukialuksen lentokoneen toimita säteen
sisälle. Tukialuksen suojissa oli yli 300 japanilaisten kevyttä syöksypommittajaa.
Yhdysvaltalaisten menetykset olivat 2500 kaatunutta ja 3000 haavoittunutta sekä
muutama sota-alus. Järeimmät alukset olivat hyökkäyspäivänä merellä. Presidentti
Rooseveltiä oli vaikeaa saada toimintakuntoon. Hän oli jo silloin sairauden
rastittama. Roosevelt terästyi pitäen
siihen parhaan puheensa, jossa on hän vannoi kostoa ja lupauksen liittyä liittotutuneiden riveihin sekä
käynnistää valtavan asetuotanto-ohjelman.
Winston Churchill
käydessä katselemassa Hitlerin Ranskan rannikolta laukaistujen V1 ja V2 ballististen
ohjuspommien tuhoja, hän tärisi raivosta. Syytä olikin. V2 ohjuspommit
syöksyivät ensin äänettä sitten ulisten Lontooseen ja lähellä oleviin pikku kaupunkeihin.
Myöhemmin Hitlerin hyökätessä Neuvostoliittoon hän lamaantui, mutta vain
hetkeksi, ei viikoksi kuten Stalin.
Suomen Kekkosellakin
oli omat hetkensä. Yksi mieleen painuvimmista on. kun hän yritti kiivetä
palmupuuhun omin neuvoin.
Kommentit
Lähetä kommentti