Joskus arkikeskusteluissa varmaan itse kukin on tullut maininneeksi uran luomisen esimerkiksi: ”Hän on luonut hyvän uran etenemällä osastopälliköksii saakka.” Kielitoimiston sanakirja mainitsee ura sanan etymologiasta, että ura merkitsee esimerkiksi äänilevyn uraa, jossa neula kulkee. Se voi merkitä myös työssä saavutettua etenemistä esimerkiksi hänellä on pitkä ura lääkärinä.
Uran luonti
käsitteenä on liian determinististä, ennalta ohjautuvaa, suunniteltua ja päätettyä.
Usean kohdalla on sattuma tai sattumat vaikuttaneet, miten henkilö on
ajautunut, joutunut, tullut tilaisuus siirtyä toisenlaisiin tehtäviin. Usein on
kyse henkilön oman käsityksensä mukaan paremmasta tehtävästä. Toki on myös tapauksia,
jossa henkilö on siirretty sivuun tärkeältä paikalta vähempiarvoiseen tai peräti
saanut potkut ilman tieto seuraavasta työpaikasta.
Yllä oleva tekstin
lähtökohta on palkkatyöntekijän. Perheen äidillä tai huoltajalla taikka esimerkiksi
maanviljelijällä tai pientilallisella ei tule ensimmäisenä mielen uranäkymät. Eikä
tarvitse tullakaan. Jos on asunut ensimmäiset 20 vuotta maalaisyhteisössä, kenenkään
mieleen ei tullut puhua työurasta tai peräti urakehityksestä.
Puhuminen
urasta tai urakehityksen korostaminen on kilpailuyhteiskunnan kyytipoika yhä enempään
ja enempään ja lopulta mahdottomuuteen, jossa ihminen romahtaa. Silloin kun
tajuaa, ettei naapurin tai ystävän menestyksellä ja vauraudella ole mitään tekemistä
oma hyvinvoinnin kanssa, on mahdollista olla tyytyväinen. Voi korkeintaan
ajatella, että monien vaurastuminen pitkällä aikavälillä syö yhteistä kakkua.
Oma hyvinvointi käsittää hyvin yksinkertaisia asioita: kohtuullista rapistuvaa terveyttä,
ruokaa ja lämpöä ja ehkä myös oman kykynsä mukaista ajattelua ja mietiskelyä.
Jälkimmäiset eivät ole mitenkään välttämättömiä.
Kommentit
Lähetä kommentti