Ihmisluonteeseen
usein liitettävä kilpailuhenkisyys on saanut liioiteltuja piirteitä. Tämä
ominaisuus kytketään usein homosapiens esisäämme tai ainakin viimeisimpään hahmoomme
homoekonomuskseen. Täytyy heti todeta, että homosapiensyhteisö ei ollut kilpailuyhteisö, vaan kaikki perustuu
yhteistyöhön ja vähän myöhemmin työnjakoon, joka yhdistettynä maanviljelyksen
taitoon teki ihmisistä ylivoimaisen luonnon eliön.
Tähän evoluution
tulokseen meidän pitää olla tyytyväinen, mihin meillä itsellä ei ole osa eikä
arpaa eikä osuutta nykykeskeiseen draiveri minään, joka elää nyt elää luonnon
saastumisen keskellä golfmailoineen ja jättiveneineen..
Meidän
aivomme tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden muistaa lähtökohtaamme ja olla tyytyväinen,
jos on riittävästi ruokaa, lämpöä ja läheisyyttä.
Yläviitteenä on kuitenkin muistettava, ettei kaikilla näin ole. He joilla perusasiat
on kunnossa, on naurettavaa hamuta lisää ja lisää, sillä tällä metodilla ei ole
ylärajaa, vaan se lähestyy ääretöntä.
Ei tarvitse
olla stoalainen ollakseen tyytyväinen kohtuuteen, mikä tarkoitta persusasioiden
kunnossa olemista. Jos joku trauma iskee, aina on olemassa toinen vakavampi
trauma, joka ei ole iskenyt. Se ei helpota, mutta antaa aineksia asioiden
tärkeysjärjestykseen panemisessa ja vapauttaa ja ajatukset ja pyrkimykset pois
siitä, mihin itse ei voi vaikuttaa ja itse tehdä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti