Sille että Suomessakin korostuu yksilökeskeisyys ja kovien
kundien pärjäämisen eetos, emme voi mitään. Se yksilölle vain on. Etenkin nuoren ja osin myös vanhempien
ihmisten keskuudessa korostuu hyvän ulkoisen kuvan antaminen itsestään, ok. Salilla
käynnit ja liikunnan harrastaminen on hyvä asia. Kasvojen keinotekoinen muotoilemisesta voidaan
olla monta mieltä samoin hampaiden valkaisemisesta. Kaikin puolin kehostaan
huolehtiminen on tietenkin kannatettavaa. Yllä esitetty on kuitenkin yksi tapa erottua muista.
Esitetyn taustalla vaikutta kuitenkin yhteiskunnan pohjavirtauksia, joissa sosiaalisen segregaation aallot alkavat muokata ihmisiä eri sosiaaliluokkiin. Väylien luomisessa, joiden uomissa ihmiset pikkuhiljaa alkavat valua eri luokkiin, keskeinen tekijä on tieto, ei ulkonäkö. Tämä on paradoksi, koska tieto on kaikkien saatavilla. Kyse on tietenkin tiedon hyväksi käytön osaamisessa, jossa emme ole tasa-arvoisia. Palautteen perusteella uusiperuskoulu näyttää luovan epätasa-arvoisuutta
Tieto on ymmärrettävä laajasti. Se on osaamista, osaamisen oppimista, ongelman formulointia ja ennen kaikkea ongelman sanoittamista toiselle niin, että sana mene perille ja tekee vaikutuksen
Sanojen perille meneminen, sanoittamien, on monelle ihmiselle kohta, joka alkaa työntää häntä jonkin sosiaaliluokan jäseneksi. Tästä varoitti sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila (https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006386353.html). Rohkea kansliapäällikkö. Hän totesi, että monet ihmiset eivät osaa hakea palvelua ja oikeuksia, jotka heille kuuluvat, koska he eivät osaa toimia oikein. Tässä on kyse siitä, että koulutetut ja perheen jäsenet, jotka kodeissaan ovat imeneet vanhemmiltaan argumenttitaidon, osaavat muita paremmin esittää aisansa eli sanottaa pulmansa mm. viranomaisille niin, että asia mene perille osaamattomien jäädessä palveluja vaille. Tästä seuraa myös käänteinen ilmiö. Nämä huonosti asiansa esittävät saavat automaattisesti huonompaa palvelua.
Esitetyn taustalla vaikutta kuitenkin yhteiskunnan pohjavirtauksia, joissa sosiaalisen segregaation aallot alkavat muokata ihmisiä eri sosiaaliluokkiin. Väylien luomisessa, joiden uomissa ihmiset pikkuhiljaa alkavat valua eri luokkiin, keskeinen tekijä on tieto, ei ulkonäkö. Tämä on paradoksi, koska tieto on kaikkien saatavilla. Kyse on tietenkin tiedon hyväksi käytön osaamisessa, jossa emme ole tasa-arvoisia. Palautteen perusteella uusiperuskoulu näyttää luovan epätasa-arvoisuutta
Tieto on ymmärrettävä laajasti. Se on osaamista, osaamisen oppimista, ongelman formulointia ja ennen kaikkea ongelman sanoittamista toiselle niin, että sana mene perille ja tekee vaikutuksen
Sanojen perille meneminen, sanoittamien, on monelle ihmiselle kohta, joka alkaa työntää häntä jonkin sosiaaliluokan jäseneksi. Tästä varoitti sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila (https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006386353.html). Rohkea kansliapäällikkö. Hän totesi, että monet ihmiset eivät osaa hakea palvelua ja oikeuksia, jotka heille kuuluvat, koska he eivät osaa toimia oikein. Tässä on kyse siitä, että koulutetut ja perheen jäsenet, jotka kodeissaan ovat imeneet vanhemmiltaan argumenttitaidon, osaavat muita paremmin esittää aisansa eli sanottaa pulmansa mm. viranomaisille niin, että asia mene perille osaamattomien jäädessä palveluja vaille. Tästä seuraa myös käänteinen ilmiö. Nämä huonosti asiansa esittävät saavat automaattisesti huonompaa palvelua.
Kommentit
Lähetä kommentti