2362. Aamulla ekaluokkalaiset kiistelevät pulpeteista, illalla tupolaiset palkoista

     Kikyjen ja tupoen kehystämässä Suomen tumman uhkaavassa ilmapiirissa on jotain raatelevan tahmeaa, aivan kuin sen tartunta imaisisi meidät sisäänsä. 1990-luvun alku oli ehdottomuudessaan masentavaa, eräille tappavuuteen saakka, mutta nyt piilotetulle kiihkeydelle ollaan muokkaamassa kollektiivisen totuuden sävyjä. Vaikkei nyt puhuta menneiden vuosikymmenien paratiisikielellä ja pääoman fraaseilla, kaksi totuutta, palkat ja pääoma, kilpailevat paremmuudestaan. Siitä huokuu juron pitkämielinen synkkyys.

     Sipilän ensihurmauksen haalistuminen alkoi 2016 pääministerin puuskittaisista sormen heristelyistä toponeuvotteluille ja päättyi uhkavaatimukseen: ellei kikyihin ja muihin alennuksiin suostuttaisi, veroja korotettaisiin ja presidentin luo mentäisiin. Kansa nieli ratkaisun ja jurotti kolme vuotta harmaan läpättävän hunnun alla. Se unohtaa lainlaatijan huonot säädökset. Nehän raapaisevat vain pintaa, mutta sen palkat ja lomat ovat pyhää omaisuutta.

     Sipilä kuitenkin ripusti tuopoasiat loppuun käsiteltyjen asioiden hengariin, väänsi hallitusruuvia, josta pulpahti Keskustan, Kokoomuksen ja taivaasta syntyneen Sinisten hallitus. Kansa ihmetteli hetken apostolista näkyä, jossa kaksi miestä johti maata kolmannen kiertäessä maapalloa. Kahden miehen omistajaduo, toinen tuottajana toinen ohjaajana, jatkoi sote-näytelmän esittämistä välillä perustuslakisensuurin iskiessä, milloin mihinkin repliikkiin. Yhtäkkiä ykisi sana jäädytti tilanteen. Aika. Kansa ei tienyyt, mitä järkevää nyt voisi sanoa  mitä ei oltu jo sanottu. Vaaliessa sanottiin. Uusi jengi peliin, mutta se notkahteli, mutta toipui.

     Toinnuttuaan kansa palasi keskeneräisiin ahdistuksiinsa vanhushuollon kritiikkiin ja asuntojen rappeutumiseen. Taas samat järkyttävät hoitovirheet kotiin kuolleine ihmisineen, samalla kun syntyvyys on 1880 tasoa. Paniikkia lisää maaseudun eräiden alueiden asuntojen hintojen romahdus.

     Tällä välin äidit rauhoittelivat pieniä koululaisiin aamun kouluun menosta, sillä duon näytelmässä oli saavuttu piste, jossa ekaluokkalaiset joutuvat aamulla neuvottelemaan pulpeteistaan.  Illalla aikuiset eivät päässet palkkaneuvotteluissa sopuun. Aamulla kiky kaatoi nyt 70000 paperintekijää lakkoon. Jatkoa seuraa.
     Suomalainen ei kahta kertaa  putoa samaan kuiluun, mutta osapuolet ovat vaarassa suistua toisen kerran kikykuiluun lomarahat perässään. Ilmeet kiristyvät, puheet kovenevat.

     Kaikessa tässä täytyy muistaa vanha totuus, että yksi sana voi tuhota tilanteen, mutta sama sana voi sen myös pelastaa.