Saarna alkoi virrenveisuulla, jonka jylinä tuntui uskomattoman
moniääniseltä ja niin voimakkaalta, että navetassa ja tallissa alkoivat elukat
tömistellä. Tämän jälkeen saarnamies silmäili kuulijakuntaa, joka pompat ja
puserot päällä istui polvet koukussa hiiren hiljaa paikoillaan kuin peläten
alkaako se häneltä kyselemään. –Täältä näyttää puuttuvan Savikon isäntä, vaikka
lupasi tulla, saattoi saarnaaja tokaista.
Kun puhuja alkoi rapistella papereitaan seuraväki huohahti helpottuneena,
enää ei kuulusteltaisi.
Tämän jälkeen tilaisuus jatkui rukouksella, jossa Jeesuksen ja Kristuksen perintöverellä synnit puhdistetaan ja annetaan anteeksi. Varsinainen saarna oli aluksi rauhallista, mutta äänekästä raamatun kohdan selittelyä, jonka jossain kohdassa saatettiin viitata johonkin kuulijaan niin selkeästi, että se tuntui. –Älä varasta on katekismuksen yski meitä kaikkia koskeva käsky, niin myös Pöksän isäntää, saattoi puhuja tuomita. Siten seurasi pitkähkö tasainen ja korkealla äänellä saneltu teksti, joka ennakoi saarnan ensimmäistä huipennusta. Saarnamies nousi seisten julkistamaan ääni mahtavaksi pauhuksi paisuneena. –Jos ette tee parannusta ja pyydä syntejänne anteeksi, Jeesus Kristus langettaa ikuisen helvetin tulen lieskat teidän, lastenne, lastenlapsienne ja lastenlastenlapsienne päälle aina neljänteen polveen saakka.
Tässä vaiheessa alkoivat ensimmäiset katumusäänet kuulua. Etupäässä vanhat naiset kuka hillitysti kuka äänekkäästi voivotteli syntejään. Sanoista ei yleensä saanut selvää, mutta katumusta oli. Saarnan edetessä saman kaavan mukaan rupesi tapahtumaan jo kaatuilua. Se oli sillä tavalla hallittua, että aina oli joku vastaan ottamassa kaatujaa. Saattoi myös tapahtua, että lahkoon kuulumaton isäntämies tuli uskoon ja seisaalta seisten tunnusti syntejään, muttei mitenkään eriteltynä ja armoa Jeesuksen edessä. Tällainen oli suuri tapaus, josta puhuttiin kylällä pitkään. Tätä pidettiin ainoana tapana pyrkiä vanhoillislestadiolaisten jäseneksi. Tällainen oli tosi uskovainen.
Tämän jälkeen tilaisuus jatkui rukouksella, jossa Jeesuksen ja Kristuksen perintöverellä synnit puhdistetaan ja annetaan anteeksi. Varsinainen saarna oli aluksi rauhallista, mutta äänekästä raamatun kohdan selittelyä, jonka jossain kohdassa saatettiin viitata johonkin kuulijaan niin selkeästi, että se tuntui. –Älä varasta on katekismuksen yski meitä kaikkia koskeva käsky, niin myös Pöksän isäntää, saattoi puhuja tuomita. Siten seurasi pitkähkö tasainen ja korkealla äänellä saneltu teksti, joka ennakoi saarnan ensimmäistä huipennusta. Saarnamies nousi seisten julkistamaan ääni mahtavaksi pauhuksi paisuneena. –Jos ette tee parannusta ja pyydä syntejänne anteeksi, Jeesus Kristus langettaa ikuisen helvetin tulen lieskat teidän, lastenne, lastenlapsienne ja lastenlastenlapsienne päälle aina neljänteen polveen saakka.
Tässä vaiheessa alkoivat ensimmäiset katumusäänet kuulua. Etupäässä vanhat naiset kuka hillitysti kuka äänekkäästi voivotteli syntejään. Sanoista ei yleensä saanut selvää, mutta katumusta oli. Saarnan edetessä saman kaavan mukaan rupesi tapahtumaan jo kaatuilua. Se oli sillä tavalla hallittua, että aina oli joku vastaan ottamassa kaatujaa. Saattoi myös tapahtua, että lahkoon kuulumaton isäntämies tuli uskoon ja seisaalta seisten tunnusti syntejään, muttei mitenkään eriteltynä ja armoa Jeesuksen edessä. Tällainen oli suuri tapaus, josta puhuttiin kylällä pitkään. Tätä pidettiin ainoana tapana pyrkiä vanhoillislestadiolaisten jäseneksi. Tällainen oli tosi uskovainen.
Kommentit
Lähetä kommentti