2211.Trumpin ja Putinin tapaaminen oli meille suomalaisille suuri opetus

     Kansalaisen silmin maailmanpolitiikan johtaminen näytti melkein naurettavalta Helsingissä. Herneen palot ja mansikat olivat suurin menestysaskel ja senkin keksi viimetingassa harjoittelijatyttö ulkoministeriöstä. Onneksi olkoon.

      Herrojen tulo tapahtui meluisasti hävittäjä ja jättilentokoneiden jyrätessä taloni yli niin, että meluarvot varmaankin kohosivat sataan desibeliin helisyttäen vaarallisesti huonosti kiinnitettyjä ikkuna ruutujani.

     Tämän jälkeen ensimmäisessä näytöksessä kaksi maailmanjohtajaa istui tv—lähetystuoleissaan ilmeinään tekaistu varmuus kummankin kaikkivoipaisuudesta.

     Kaksituntinen neuvottelu ilmeisesti käytiin, mutta suuri yleisö ei tiennyt eikä tiedä vieläkään mitä siellä tapahtui. Voi olla, että Tramp otti päiväunet ja Putin vei voimaharjoitteluohjelmansa läpi.

     Tiedotustilaisuuteen tultaessa Putin kävely muistutti painimestarin väijyvää askellusta. Tramp tallusteli hitaasti paikalleen kuin unilta herännyt karhu, mutta suorana kuin seiväs, mikä näytti koomisen hätkähdyttävältä.

     Kättely oli jäniksen käpäläotteella tehty luikahdus kummakin vain ojentaessa kätenä tosiaan kohti ilman sympatiaa ja eloisuutta.

     Tramp puhui kuin olisi ollut vaalitilaisuutensa rääppiäisissä ilman intoa ja sanoma, joka kuitenkin kääntyi sisällöttömyydestään suureksi uutiseksi kotimaassa. Hänen olisi pitänyt kovistella toisen pukarin sekaantumisesta toisen osapuolen vaaleihin vallasta, mikä tietenkin tässä valta kontekstissa olisi ollut mahdotonta, koska näennäisystävyys olisi saanut särön.

     Putin puhui kokonaistasolla niin kuin kahdenkymmenen vuoden kehityksellä rakennettu robotti vailla yhteyttä maailman nykyhetken ongelmiin.

     Koneiden noustessa ilmaan media alkoi pohtia mitä tapahtui. Se huomasi hetken päästä, ettei mitään, kunnes herkkäkuuloisemmat havaitsivat vaikuttamisen Yhdysvaltojen äänestykseen jääneenkin käsittelemättä. Se nosti porun, joka laantui päivässä kaikilla mantereilla.

     Suomalaisille tässä oli suuri opetus. Kaikki kokoukset ja neuvottelut täytyy pitää verhojen takana salassa jälkeenpäin kenellekään mitään sanomatta. Tätä korosti muutama päivä sitten myös nobelisti Bengt Holmström. Sipilän hallitus on jo tämän oppinut, mutta sadoilla alan koulutusseminaareilla tässä on vielä suuri sarka kyntämättä.

     Kokonaisuudessaan suuri tapahtuma kadunvarsijoukkoinen sai meidät suomalaiset näkemään, kuinka meitä suomalaisia ja siinä samalla kaikkia kansakuntia ylimmällä tasolla johdetaan ohi kaikkien johtamista käsittelevien oppikirjojen.

     Jäikin kaipaamaan ylintä poliittista johtamista käsittelevää oppikirjaa. Varmaankin kohta ilmestyykin julkisuuteen sellainen.