2170. Mihin henkilökohtaista budjettia sotessa tarvitaan

    Ennen ilmoittautumista jonkin terveyskeskuksen asiakaslistalle tämän terveyskeskuksen pitää tietä, millainen potilas on tulossa heille asiakkaaksi, ennen kaikkea millaisia sairauksia henkilöllä on. Normaalisti terveen ihmisen tapauksessa listalle jotuminen/pääseminen menee potilasryhmäkohtaisten kriteerien mukaan.
     Luonnollisesti terveyskeskukset haluavat nuoria ja terveitä asiakkaita. Maakuntahallitus puolestaan haluaa jakaa asiakkaat terveyskeskuksille  niin, että jokaisella keskuksella olisi samankaltainen asiakaskunta sairastavuudeltaan
     Jos kyseessä on monta sairautta sairastava tai vanha huonomuistien ihminen, ennen ilmoittautumista  maakuntakeskuksen soteyksikkö laati potilaalle henkilökohtaisen budjetin.
       Tämä tarkoitta sitä arviosummaa euroina, jonka verran potilaan hoito tulee maksamaan vuodessa eli summan, jonka potilaan listoilleen ottanut terveyskeskus korkeintaan saa veloittaa tämä potilaan hoidosta.  Rahan tulisi riittää koko vuodeksi tälle potilaalle. Tätä prosessia kutsutaan potilaan kapitalisoinniksi eli maakuntakeskus ottaa potilaalle sairausvakuutuksen tällä summalla.

     Vähän sairastaville kapitalisointia ei tehdä, vaan se sisältyy osana suuren potilasjoukon kapitalisointiin.

     Mennessään yksin tai avustajan kanssa neuvottelemaan maakunnan soteyksikön kanssa budjetistaan asiakkaalla on syytä olla sairauksiaan kuvaavat kaikki asiakirjat mukana, ainakin ne jotka eivät käy ilmi kantajärjestelmästä. Potilaan tulee muutoinkin olla varautunut kertomaan terveyteensä vaikuttavista tekijöitä, jota välttämättä eivät tule asiakirjoista esille. Potilaan pitääkin tuoda kaikki sairauksiensa hoitoon liittyvät tekijät esille, jotta budjetista tulisi mahdollisimman luotettava.

     Tähän asti budjetti näyttää toimivan hyvin.

     Mutta miten on tuttavani kohdalla? Hän on 70-vuotias ja hänellä on useita sairauksia: verenpainetauti, glaukooma, kaihi, nivelrikko leukanivelessä ja lonkissa, Crohnin tauti ruoansulatuksessa ja anemia, jonka takia hän käy kaksi kertaa vuodessa laboratoriossa verikokeissa. Muitakin kolotuksia on. Hänen kohdallaan on mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka suuren budjetin tulisi olla.

     On hyvä asia, että henkilön terveydenhoitobudjetti suunnitellaan, mutta sen pitää olla jousta sekä alas että ylöspäin sairastavuuden mukaan. Jos tulee jalkaan veritulppa, se on hoidettava riippumatta siitä, riittääkö budjetti vai ei.

     On hyvin todennäöistä, että esimerkkitapauksen henkilön hoito hajaantuu terveysasemahoidon, päivystyksen ja eri erikoishoitoalojen kesken. Tästä syystä moni sairaiden ja vajaakykyisten hoito tulee antaa julkisen terveysasemien vastuulle. Tästä voi tulla ongelmia tasapuolisen kilpailun toteuttamisessa. Henkilökohtaisia budjetteja tarvitsevia on 10 tuhansia. Niinpä voi olla , että heille täytyy järjestää oma hoitokanava.

     Näyttää siltä, että koko kapitalisointijärjestelmä on tehty vain yksityisten terveysasemien rahoitustarpeen mitoitusta varten. Tämä on sikäli kummallista, että joka tapauksessa jokaisen potilaan sairaudet on hoidettava olipa budjettia tai ei. Vai onko tarkoitus, että kapitalisoinnin avulla hoitoja tullaan karsimaan ja näin säästämään terveydenhoitokuluja? Jos näin on, niin siihen olisi ollut yksinkertaisempi tapa ilmoitta esimerkiksi kansalisille, että näiden ja näiden sairauksien hoitoja valtio ei maksa.

     Soten kannalta merkittävää on myös, että KHO:n mukaan koko sote-uudistus ei lepää oikeudellisesti vakaalla pohjalla. Tämän varmistamien näyttää vaativan mm EU:n notifioinnin, tarkastuksen. Sen taustalla on kysymys siitä, rikkooko valinnanvapaus EU:n kilpailulainsäädäntöä. Hallitus on lähtenyt siitä, että notifiointia ei tarvita. Notifiointi kestää vähintäänkin puoli vuotta, jolloin kuntavaalit pitäisi siirtää eduskuntavaalien yhteyteen 2019 (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/239838-sote-uudistus-sittenkin-eun-syyniin-nerg-arviointi-nyt-kaynnissa).

     Monta mutkaa on vielä on edessä.