1860. Oikeuslaitokseen tehoa

     Taannoin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo käytti järkevän puheenvuoron oikeuslaitoksen kehittämisestä. Tolkuttomien määrärahaleikkauksien sijasta tulee käyttää muita toimenpiteitä.



     Hän esitti käräjäoikeuden roolin muuttamista paikaksi, johon koko näyttö kerätään ja taltioiden ja jossa ensisijaisesti jutut ratkaistaan. Hoviin pääsi vain muutoksenhakuluvalla. KKO olisi ennakkotapauksia varten. Hän esitti myös erityistuomioistuimien lakkauttamista. Kaikkia rattijuoppotapauksia ei tarvitse käsitellä raastuvanoikeudessa. Ict pitää saada toimimaan.



     Hiljattain Vantaan kaupungin sovittelijat ovat esittäneet riita-, kunnianloukkaus- ja eräiden rikosasioiden siirtämistä sovittelijoille. Kokemukset ovat hyviä.



     Koskelon väläyttämiä uudistukia on esitetty aiemminkin useasti. Viimeisin vakava yritys tehtiin 1990-luvulla entisen valtakunnansyytäjän Matti Kuusimäen johdolla. Hanke kaatui lähinnä sisäiseen ja ulkopuolisten intressiryhmien vastustukseen.



     Koskelon uudistuksilla asianajopalkkiot pienensivät valitusten vähentyessä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lukuisat nöyryyttävät huomautukset pitkistä käsittelyajoista vähenisivät.



     Ei ole kummallista, mutta erittäin ikävää, että juuri niitä hallituksen vaatimia rakenteellisia uudistuksia, joissa prosessit yksinkertaistetaan, laatu paranee ja kustannuksia säästetään merkittävästi, ei saada vietyä läpi.



     Syy tähän on ollut toimeksiantajan heikko sitoutuminen ja vaikutusvaltaisten ryhmien vastustus. Muutoksien suunnittelijat ovat kyllä olleet erittäin motivoituneita.



     Jos näitä muutoksia ei saada, oikeuslaitosta saatetaan alkaa pitämään malliesimerkkinä muuttumattomuudesta.