1855. Miksi johtaminen on niin vaikeaa

      Johtamisen ei pitäisi olla periaatteessa vaikeaa, koska harjoittelemme sitä syntymästämme lähtien imemässämme itseemme ympäristömme vaikutuksia ja oppiessamme jatkuvasti uutta. Kasvamme näin vähitellen yhteisön osaksi, jossa toiset johtavat ja toiset tekevät työt. Ajan kuluessa huomaamme, etteivät asiat näin yksinkertaisia ole, mutta jatkuva oppimiskoodimme viime kädessä trimmaa meidät näkemään, miten yhteiskunta ja sen organisaatiot ja me itse siinä toimimme.  Siis siitä vain johtamaan, kun aika koittaa.

     Tätä varten johtamisesta ei pitäisi kirjoittaa enää yhtään oppikirjaa, koska niitä on hyllyt pullollaan. Tai näin sanoo sukupolvensa nähnyt ja kokenut ihminen. Mutta kun oppimiskoodi alkaa riivata uuta tulevaa sukupolvea, sen on ehdottomasti kirjoitettava omat kirjansa.  Muutoin se jää itsetunnoltaan vajavaiseksi. Siis samat lainalaisuudet on pakko esittää uudestaan oman aikakautensa kontekstissa.

     Taloustieteellä on ikävä maine teoriaperustansa epämääräisyyden takia. Sieltähän kaikki ennusteet tulevat, koska arveluttavan maineen omaava ennustaminen on sen päämetodi. Kun tähän listään se tosiasia, että johtamisessa on aina kyse ihmisluoteessa ja taloudesta, rahasta, saadaan hyvin haastava yhdistelmä, joka ei aina muodosta parasta mahdollista paria yksinkertaisuuteen ja selkeyteen.

     Johtamiseen saataisiin selkeyttä, jos johtaja pystyisi asetumaan säännöllisin väliajoin organisaationsa ulkorajalle tarkastelemaan maisemia ulos päin ja miltä sisällä näyttää ja miltä itse näyttää. Näin hän saa horisontin esiin, sillä ilma horisonttia ei ole mitään. Tämä ei tarkoita tavoitteiden asettamista horisonttiin, vaan ulkoisten ja isäisten tavoitteiden saamista pelaamaan yhteen niin, että sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet tuovat yhdessä mahdollisimman suuren hyödyn. Organisaation sisällä tämä mahdollistaa kunkin velvoitteiden erillään pitämisen eli vastuullisuutta koko organisaatiossa. Tämä on nyt sitäkin tärkeämpää, koska uusi sukupolvi oppikirjoineen elää yhä hetkellisemmässä työtehtävissä ja sama leimaa koko elämää.