Miehet tulivat kyllä samoihin kokouksiin ja yhteistyön
merkiksi äänestäjille heittivät media edessä silloin tällöin ylävitosia. Mutta yhteinen
menopeli reistaili. Se kulki pätkittäin. Se kesti rusahdellen, vaikka sillä
työnnettiin Suomen raskainta järjestöjyrää. Se pysähteli kuuntelemaan, mitä
Etelärannasta kuului. Se oikutteli ja venkoili ja vähitellen matkat vähenivät. Lopuksi sen kulkijat alkoivat
puhua mediassa toisistaan välittämättä, kuka oikealle, kuka keskelle ja kuka ties minne,
mutta tukevampi ministeri reissasi vain lentokoneilla hoidellen maan asioita kuntoon.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti