Sopivissa tilaisuuksissa markkinoin
yksikköni edistyksellisyyttä kehumalla siellä olevaa kolmea tekstinkäsittelykonetta,
joita pääsi käyttämään kirjoittamalla nimensä varauslistaan. Kerran onnistuin tällä
tavoin saamaan niin pätevän henkilön, että valtiovarainministeriö nappasi hänet
muutaman kuukauden kuluttua itselleen. Eräänä syksyisenä ja tuulisena päivänä juuri
ennen klo 16:ta hän soitti valtiovarainministeriöstä ja vaihdoimme muutaman arkisen
sanan. Sitten hän sanoi yhtäkkiä: ”Täytyy mennä.” Lopetettuani puhelun tuumailin
itsekseni, että onpa rahaministeriössä kiirettä. Seuraavana aamuna Koojii pyysi
minut huoneeseensa ja kertoi tämän henkilön tehneen itsemurhan. Tuntui kuin myrkkyä
olisi kaadettu kurkkuuni. En kyennyt menemään hautajaisiin, saati kohtaamaan miehen
vaimoa. Myöhempi puhelinkeskustelu vaimon kanssaan helpotti hiukan oloani, mutta
asia vaivaa minua vieläkin.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti