Kun pohdiskelen, miksi Suomi mataa vuodesta toiseen taloudessaan umpisurkealla uralla, tulee mieleeni erään lähisukulaiseni tilanhoito. Pariskunta osti Amerikassa tienatuilla dollareilla pitäjän suurimman maatilan satojen hehtaarien metsineen. Ensimmäiset vuosikymmenet tila tuotti kohtuullisesti elantoa taloudessa asuville parsikunnalle ja heidän lapsilleen. Palkollisiakin oli varaa pitää melkoinen joukko. Vähitellen alkoi kuitenkin näkyä tilan hoidon vaatiman ammattitaidon puute. Vehnää kylvettiin alaville maille, jossa hallan vaara oli suuri ja hyvälle etelä rintama maille kylvettiin turnipseja, joilla ei juuri ollut käyttöä, kuin satunnaisesti karjan ruokinnassa ja silloinkin turnipsit piti pilkkoa atraimelle silpuiksi, etteivät lehmät tukehtuisi. Heinät niitettiin, mutta säilöttiin sateille alttiisiin latoihin, joiden katot vuotivat kuin seulat. Syyskyntöjä ei tehty, pellot kesannoituvat.
Isäntä ei osallistunut maanviljelykseen, vaan piti kunnia asianaan pyristellä kuorma-autohommissa saaden keikan silloin tällöin. Vanha II maailmansodassa palvellut Citroen kuorma auto veteli viimeisiään jo ostettaessa. Se oli jatkuvan korjauksen tarpeessa pihalla päivästä toiseen ja silloinkin, kun se sattui olemaan ajo kunnossa koko talonväki jännitti milloin jokin kohta posahtaa rikki. Ja niin posahtikin.
Ajan kulku Citroenin ympärillä oli armoton. Ajot vähenivät vuosi vuodelta ja maatilan pito oli niin harrastelijamaista, että melkein joka vuosi jouduttiin myymään metsää ja sekin salaa naapureilta häpeän välttämiseksi. Lopulta vähitellen pala paltata tila joutui lopulta pakkohuutokauppaan, vasaran alle kuten paikalliset tapauksia kutsuivat. Näin tila myytiin maineen ja metsineen sekä joen varsineen ja velkoineen. Kun vanhaisäntä kuoli vanhainkodissa, ainut omaisuus hänellä oli hänen vuoteensa yläpuolella seinässä riippuva taskukello.
Kun katsoo
Suomen taloutta, väkisinkin tulee mieleen pariskunnan Citroen ja siihen
nivoutuva talon pito. Suomi ei ole vielä myynyt maitaan, mutta väkisinkin tulee
mieleen, kohta meillä on edessä valtakunnan reformaatio budjettivajeen täyttämiseksi.
Maaltamme puuttuu visio, mutta ennen kaikkea vision toimeenpanija. Viimemainittu on täkein, sillä jos on toimenpanija, hänen auvullaan löytyy myös visio.
Kommentit
Lähetä kommentti