Einari Kuikkalainen availi raksan lepotilassa salkkuaan kaivellen esiin voipaperiin käärittyjä eväitään. Ylellisen leiman välipalalle antoi vaimon aamulla paistama kananmuna kaksikerroksisen leipäannoksen välissä. Mies porukan sanailun hyttysessä taustalla kuuluvaksi betonimyllyn edestakaiseksi kurahteluksi Einari luki käteensä ilmestyneestä lehdestä ääneen jonkun suuren herran nimityksestä työelämäprofessoriksi. -Millä eväillä noita nimityksiä tehdään, kun ei ole sattunut kohdelle, vaikka 50 vuotta on tullut rymyttyä näillä lauteilla, virkkoi Einari. Kun sanat eivät saaneet vastakaikua Einari löi vettä myllyyn. -Ainakin puolikymmentä uutta professuuria on jo nimitetty, eikä loppua näy. -Milloin tulee meidän vuoro? -Se tulee silloin, kun voimaksi etsii sinulle hautapaikkaa, virkkoi laudoittaja.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti