Lukiessani Lauri Nurmen kirjan Sanna Marinista otsikon mietelause tulee väistämättä mieleen. Ei siksi, että Marin olisi elämänsä eri vaiheessa pyrkinyt nousemaan muiden kustannuksella uralle kohti suur-naisten joukkoon, vaan sen tähden, että signaaleja vaikuttaja ihmisten joukkoon nousemisesta näyttää olevan kova jo teiniaikana. Hänen bloginsa merkinöissään ja koululehden artikkelissaan hän toi selvästi ja hyvin kirjoitettuna esille periaatteet, joiden puolesta hän tulisi jossain elämänsä vaiheessa taistelemaan eturintamassa. Tasa-arvo, jokaisen mahdollisuus pätevään koulutukseen, parempaan toimeentuloon ja elämän laatuun näkyivät poikkileikkaavana teemana hänen toiminnassaan. Aina tähän päivään jatkuva Marinin kritiikki hyväosaisen eliitin ylellisestä elämän tavasta vähäosaisten kustannuksella toistuu kirjassa kuin mekaaninen painovirhe. Kirjalla on yksi yllättävä, ei nyt ylivoimatekijä, mutta kuitenkin suuri plussa elementti. Se saattaa nimittäin käsitellä Marinin elämää ja uraa samaa sivulla vallankäyttäjänä ja lukiolaisena. Se säväyttää Marinin puhuttelevaan raameihin saaden hänet näyttämään välillä jokapäiväiseltä opiskelijalta ja toisaalta ehdottamalta vallan kamareita tavoittelevalta pyrkyriltä. Marinin eduksi on sanottava, että jokainen valtaan noussut on jossain vaiheessa kantanut pyrkyrin viittaa, toiset häpeillen ja peitellen, toiset avoimesti ja ylpeillen.
Vahvat
suositukset kirjan lukemiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti