Tämä unettomuus, joka alkoi 12.12. oli jo aistittavissa tai oikeastaan ennakoitavissa, kivut pahenevat alati ja koska kivun lievittämisen reseptiä ei ole uusittu. TK kyllä ilmoitti, että 17. 12. saan lievittävää lääkettä, mutta valvominen siihen saakka tuntuu ikävältä, jopa tuskalliselta.
Jos terveenä joutuu valvomaan, sen
kyllä sietää melko pitkälle, sillä onhan olemassa tietoisuus, että kohta pääse
nukkumaan. Viimeksi nukuin 12.12. noin klo 00,15-07.00.
Onneksi sain 13.12. TK:lta
panacodia, joka lievittää kaulavaltimon, niskanikamien ja lonkan kipuja. Kiitos
siitä. Mutta panacodi myös stimuloi tunnetilaa ylös päin, mikä puolestaan estää
nukkumista. Siis triplakipu ylhäältä alas on viikon tarjous.
Kun joutuu valvomaan, siinä on myös
hyvät puolensa, mutta heti on todettava, että ne korvaavat vain minimaalisesti todellisia
huonoja puolia, siis kipuja.
Joutuessani unettomana yöllä valvoman
ajatus karkailee lapsuuteen ja sen hyviin ja huonoihin puoliin. Sota-aja lapsuudesta
sain sellaisia kokemuksia ja oppeja, joita nykynuoriso ei voi kuvillakaan. Yöllä
on aikaa muistella jokirannan kesäisiä lorkkimisia (joen rannoilla joutilasta oleskelua ja puuhastelua) ja pienten hauen poikasten
pyyntiä heinä silmukalla. Yhden päivän annos saattoi olla parhaillaan
kymmenkunta sinttiä. Usein oli myös toisenlainen annos. Piiskaaminen paljaalle
takapuolelle oli aina illan päättävä seremonia, koska olin äidin ja sedän
mukaan kuriton ja ikävä poika.
Joskus mieleen ailahtaa kateuden
poikanen, kun kuulen vaimoni kuorsaavan vieressä, mutta kateus haihtuu, kun tiedän
ja tunnustan, että hyvä vaimoni ansaitsee hyvät yöunet.
Unettomuus antaa mahdollisuuden tai oikeastaan pakottaa käymään läpi koko elinkaartaan. Se ei ole kovin järkevää, mutta kun vaaka taso makaaminen sängyssä koko yön väkisinkin työntää mitä erilaisempia kuvitelmia ja siellä täällä harhailevia ajatuksia koko ajan päästä ulos, niin pakko niitä jotenkin työstää. Olen yrittänyt olla ajattelematta mitään ja olla vain paikallaan vailla mitään järkeviä ajatuskulkuja, mutta se on erittäin vaikeaa, koska aivot on sellainen värkki, ettei sitä voi kokonaan sammuttaa. Mutta toisaalta, jos sieltä putkahtaa jokin hyvä idea, jonka kiireen vilkkaan panen harakan varpain muistiin, niin usein miten pettymyksekseni siinä aamulla ei ole mitään järkeä. Mutta on tullut muutama hyvä yritys.
Joskus tulee mieleen, onko Valvira antanut ukaasit lääkäreille vähentää opioidien määräämistä, ja näin lääkärien olisi vähennettävä opioidien käyttöä. Täytän kohta 84 vuotta, ja jos kävisi niin niitä, että minulle siitä tulisi minulle ongelma, niin ei se kovin pitkäaikainen olisi.
Kommentit
Lähetä kommentti